Rauhanturvaajayhdistykset avautuvat myös siviilitehtävissä toimineille

Suomen Rauhanturvaajaliiton jäsenyhdistysten riveissä ei juuri ole naisia. Liiton jäsenuudistus kuitenkin avaa ovet myös siviilitehtävissä toimineille ja humanitääristä työtä tehneille. Näin naisten määrä lisääntynee, vaikkakin hitaasti.

Kotimaa
Heikki Joukasen käsissä kolme eriväristä rauhanturvaajien barettia: oliivinvärinen, sininen ja musta
Anne Karppinen / Yle

Kanta-Hämeen Rauhanturvaajien (siirryt toiseen palveluun) parisataapäinen jäsenistö kattaa Hämeenlinnan, Riihimäen, Forssan, Lopen ja Jokioisen. Kanta-Hämeen Rauhanturvaajien varapuheenjohtaja Heikki Joukanen kertoo, että yhdistyksessä on tällä hetkellä vain yksi naisjäsen.

- Meillä sääntömuutos on vielä tekemättä. Tämä on aika pitkän linjan prosessi, joka vaatii yleiskokouksen koolle.

Kanta-Hämeen Rauhanturvaajat käsittelee sääntöuudistusta tämän kevään aikana.

- Kun saadaan säännöt muutettua, niin jos parin, kolmen vuoden sisällä tulee kymmenenkin naisjäsentä, niin olisin tyytyväinen. Se olisi erittäin merkittävä muutos, mutta aika näyttää, hyväksyykö jäsenistö sääntömuutoksen.

Joukasen mukaan haasteena on saada nuorempi väki mukaan toimintaan. Ylipäätään yhdistystoiminta Suomessa kärsii monin paikoin nuorten aktiivitoimijoiden puutteesta.

- Ilman sitä alkaa vanhemmasta väestä aika jättää ja jos ei nuorempia tule mukaan, niin se ukottuu ja kuihtuu pois.

- Kun operaatioita on kuitenkin ollut 1950-luvun loppupuolelta lähtien, niin meillä on monenikäisiä rauhanturvaajia. Suomalaiset nuoret ei oikein mielellään enää lähde yhdistystoimintaan, se ei enää vedä niin paljon kuin aikaisemmin.

Nykypäivänä yhteyttä pidetään Facebookin kautta ja entisillä rauhanturvaajilla on myös vapaamuotoisia tapaamisia.

Baretin väristäkin väännetty

Kohta 55-vuotias Heikki Joukanen lähti aikanaan ensimmäiselle komennukselleen vuonna 1993 Makedoniaan. Sen jälkeen on nähty niin Bosnia, Kosovo kuin Libanon. Vuosien mittaan baretin väri on vaihtunut.

Kun sinne lähetettiin ensimmäiseen Nato-operaatioon suomalaisia aseitten kanssa, niin se oli huima juttu Suomessa.

Heikki Joukanen

- Aikaisemmin puhuttiin sinibareteista, mikä tuli baretin sinisestä väristä. Musta baretti tuli silloin, kun Suomi lähetti ensimmäiset natojoukot Bosniaan vuonna 1996. Olin siinä joukossa mukana. Nykyään kun on näitä valmiusjoukkoja siellä sun täällä, niin se on tämä oliivinvärinen baretti ja lakkimerkkinä kultainen leijona, kertoo Joukanen.

- Liiton nimikin oli Sinibarettiliitto, ja varmasti tänäkin päivänä yli puolet ihmisistä mieltää, että "ne on sinibaretteja".

Joukanen muistaa myös poliittisen kädenväännön Bosniaan lähteneen joukon nimestä.

- Sitä ei edes saanut nimittää pataljoonaksi, vaan se oli rakentajaosasto. Tämäkin oli poliittinen päätös, että pataljoona-nimitys oli liian sodanmukainen, kun lähdettiin ensimmäisen kerran Natojoukkoihin. Nimi muutettiin vasta myöhemmin rakentajapataljoonaksi.

- Se kuvasti ajan henkeä. Kun sinne lähetettiin ensimmäiseen Nato-operaatioon suomalaisia aseitten kanssa, niin se oli huima juttu Suomessa.

Rauhanturvaajan tarvitsee lehmän hermot

Ensimmäisenä pitää olla lehmän hermot, kertoo Joukanen rauhanturvaajalta vaadittavista luonteenpiirteistä.

- Ei kauhean säikky, mutta tietty luontainen varovaisuus, osaa ennakoida ja ajatella, mitä jos. Silti ne tilanteet aina yllättää.

- Viimeisessä operaatiossa Libanonissa sotilastarkkailijana oli se aika, kun yksi suomalaistarkkailija menetti henkensä. Me menimme sinne samana päivänä. Se oli aika kauheaa - joka toisin väittää, valehtelee.

Menetyksen käsittelyssä puhuminen oli ratkaisevaa, kertoo Joukanen.

- Meitä oli alueella kaksi muuta suomalaista minun lisäkseni, ja keskenämme asioita puitiin, myös ulkomaalaisten kanssa ja koko porukalla. Se oli hyvin yhteenkuuluvainen porukka, paljon puhuttiin ja kyllä siitä yli pääsi.