Aikapankin ongelmana veronkierto

Aikapankissa vaihdetaan palveluita aikaan eli käytännössä toisiin palveluihin. Tavoitteena on jakaa apua tarvitseville sekä edistää yhteisöllisyyttä ja työn tasa-arvoa. Hyvän tarkoituksen sudenkuoppa on mahdollinen veronkierto.

Kotimaa
Mies lumitöissä.
Yle

Talkootyöllä on Suomessa pitkät perinteet. Otetaan tuttu esimerkki kirjallisuudesta: Täällä pohjantähden alla-teoksessa Koskelan Jussin ja Alman uudistalon katto rakennettiin talkoilla, joissa olivat mukana Kivivuoren Otto, Leppäsen Preeti ja muut keskeiset kyläläiset. Talkoomiehet eivät saaneet työstään palkkaa lukuunottamatta ruokaa ja sahtia, jonka isäntäväki tarjosi päivän päätteeksi.

Jos Koskelan kattotalkoot tapahtuisivat 2000-luvulla, verottaja ei olisi niistä kiinnostunut. Kattomiehet eivät tehneet vastikkeellista työtä, sillä ruokatarjoilusta tai muusta korvauksesta ei ollut sovittu etukäteen. Näin ollen Jussi ja Alma eivät olisi talkoomiesten työnantajia eikä heidän tarvitsisi ottaa vakuutuksia, suorittaa ennakonpidätyksiä tai maksaa työntekijöiden sosiaaliturvamaksuja. Talkoolaiset puolestaan eivät saaneet työstään palkkaa, eikä heidän näin ollen tulisi maksaa siitä veroa.

Tietysti suomalaiseen talkootyöhön kuuluu pitkän aikavälin sanaton vastavuoroisuuden logiikka: auttajia autetaan, kun tarvis tulee. Verottajan näkökulmasta tällainen käytäntö on kuitenkin sikäli epämääräinen, että sitä ei voida pitää selvänä sopimuksena vastikkeesta.

Aikapankkitoiminta ei ole verovapaata

Aikapankkitoimintaa on pidetty nykyajan talkootyönä. Piirissä mukana oleva henkilö tekee toiselle suorituksen, josta hän ei saa välitöntä korvausta. Sen sijaan henkilö ansaitsee jokaisesta työtunnista yhdentovin, jonka hän voi vaihtaa myöhemmin toisten työsuorituksiin.

Aikapankin idea sinänsä on lainmukainen. Toiminnassa mukana olevien olisi tehtävä palveluksista lain edellyttämät ilmoitukset sekä maksettava saaduista eduista verot.

Vesa Korpela

Verottajan näkökulmasta pankkitoiminnan ongelma on siinä, että toiminnassa on sovittu selvästä vastikkeesta: työsuorituksen korvaus on toinen työsuoritus. Veronmaksajain Keskusliiton lakiasiainjohtaja Vesa Korpela selventää laintulkintaa:

- Tässä tullaan talkootyön rajanvetokysymykseen. Jos tekee toiselle työtä vastiketta vastaan, silloin on palkkatyöstä kysymys ja siitä pitäisi veroa maksaa. Vastikkeen ei tarvitse olla raha vaan se voi olla vaikka toinen työsuoritus, Korpela sanoo.

- Klassinen esimerkki on sähkömies ja muurari, jotka asuvat naapuruksina. Jos sähkömies vetää muurarin taloon sähköt ja muurari muuraa sähkömiehen taloon takan, myyvät molemmat siinä työsuorituksensa toista työsuoritusta vastaan. Molemmat ovat silloin toistensa työnantajia ja työstä pitää maksaa veroa.

Olennaista on siis se, onko vastikkeesta etukäteen sovittu. Korpela korostaa, että toisten auttaminen ei lähtökohtaisesti ole veronalaista toimintaa.

- Jos naapurin muoria käy auttamassa kauppareissulla tai luo lumet hyvää hyvyyttään ja muori kutsuu sisälle kahville ja tarjoaa tuoretta pullaa, niin se on sitä verotonta naapuriapua.

Työnantajan ja työntekijän velvollisuudet

Aikapankkitoiminnan tavoitteena on parantaa maailmaa. Sen kautta pyritään rakentamaan yhteisöllisyyttä, tuomaan palveluksia niitä tarvitseville ja korostamaan erilaisten töiden tasa-arvoa.

Verottajan näkökulmasta hyvä tarkoitus ei oikeuta välttämään veroja. Vaikka ongelma olisi yhteiskunnallisesti hyvin pieni, laintulkinta säilyy samana.

- No, kun me eletään tämmöisessä vaihdantataloudessa, jossa veroa maksetaan, niin en ymmärrä miksi joku palvelu jätettäisiin verotuksen ulkopuolelle, Korpela sanoo.

Korpela huomauttaa, että aikapankin idea sinänsä on lainmukainen. Toiminnassa mukana olevien olisi tehtävä palveluksista lain edellyttämät ilmoitukset sekä maksettava saaduista eduista verot.

- Ensin pitää arvioida palvelun arvo euroissa. Sitten pitää suorittaa työnantajavelvollisuudet, toimittaa ennakonpidätys, tehdä kuukausi- ja vuosi-ilmoitukset ja ottaa vakuutukset. Sitten se etu, jonka itse saa, pitää myös arvottaa ja ilmoittaa verotettavana tulona.

Vähävaraisten vaihtotyö?

Tästä eteenpäin teksti on toimittajan yksityisajattelua. Virallinen laintulkinta aikapankkitoiminnan verollisuudesta vaikuttaa selvältä. Verottaja linjaa internet-sivuillaan, että pankkitoiminta ei ole verotonta talkootyötä. Myös verovelvollisten etujärjestön Vesa Korpela on verokarhun kanssa yhtä mieltä.

Pitäisikö vähävaraisille tai työttömille suunnattu aikapankkitoiminta virallistaa ja kirjata lakiin?

Tapio Nykänen

Aikapankkitoiminnan tarkoituksena on rakentaa uutta yhteisöllisyyttä ja parhaimmillaan auttaa vähävaraisia tai esimerkiksi lapsiperheitä saamaan sellaisia palveluita, joiden saaminen muutoin olisi hyvin vaikeaa. Pankeissa kaikki työ on samanarvoista: sähkömiehen tunti vastaa siivoojan tuntia.

Nykyiselläänkin arvoltaan vähäinen naapureiden välinen vaihtotyö voidaan jättää verotuksessa huomiotta, linjaa verottaja. Pitäisikö vähävaraisille tai työttömille suunnattu aikapankkitoiminta virallistaa ja kirjata lakiin?