Hevonen on hyvä työkaveri

Savonlinnan ammatti- ja aikuisopiston luonnonvarayksikössä Varpalassa kolmivuotista ympäristönhoitajan työpainotteista kurssia käyvä erityisryhmä saa nyt muutaman viikon ajan ainutlaatuista opetusta. Metsätöissä työkaverina on entinen ravuri, suomenhevosori Ventterin Vili.

Kotimaa
Entinen ravuri Ventterin Vili metsätöissä.
Entinen ravuri Ventterin Vili pärjää metsätöissäkin.Paavo Koponen / Yle

Ventterin Vili joutui pois kilparadoilta kun vastaan tuli 15:n vuoden ikäraja. Menohaluja kyllä olisi ja vauhtikin riittäisi. Hyvässä kodissa se kuitenkin on, enonkoskelaisen hevosmiehen Ari Seppäsen hallussa. Aikansa kuitenkin kesti tottua työhevosen elämään.

- Kun tämä tuli minulle syksyllä, niin kyllähän siinä oli vähän paineita, kun talli vaihtui ja rupesin sitä syöttämään niin kuin savottahevosta, kertoo Ari Seppänen. Sopeutuminen kävi kuitenkin lopulta hyvin.

- Työhevosena ja harrastushevosena tämän parempaa ei ole olemassakaan. Ei ole vihainen kenellekään ja aina on valmis lähtemään ja palvelemaan. Mutta se vähän pelottaa, että kun voimaa on, niin jos reki jää kiinni johonkin puuhun tai kantoon, niin joku paikka valjaissa pettää, Ari Seppänen arvelee. Mutta vastaavasti kotimatka savotalta taittuu sujuvasti.

Opetusta ja sielunhoitoa

Varpalan erityisopiskelijoille metsätyö hevosen kanssa on uusi kokemus. Oppimestarilla on puolestaan menossa näissä töissä jo viideskymmenes talvi.

- Nyt on helppoa tämä opiskelu, on metsäkoulut ja kaikki. Tuodaan työmaalle ja annetaan varusteet sahasta lähtien ja neuvotaan puukin, mikä pitää kaataa. Minun piti se kyllä itse harkita silloin aikanaan ja tietää se mitä siitä tehdään, kertoo hevosmetsuri Ari Seppänen Enonkoskelta.

Erityisopiskelijat saavat metsätöissä oppia ja kokemusta, mutta hevosen kanssa toiminta on myös hyvin terapeuttista, niin erityisopiskelijoille kuin opettajillekin.

- Kyllä tämä on hyväksi. Että tässä on aika leppoisa tunnelma kun kaveri tulee ja aisakello kilisee ja tulee hevosen tuoksu tuonne. Ja pojathan kantavat omenaa ja taputtelevat ja silittelevät. Tämä on vähän niin kuin terapiaa, luontoterapiaa. Tämä on sielunhoitoa parhaasta päästä, sanoo Savonlinnan Ammatti- ja aikuispiston lehtori Sami Sinkkonen.

Taito ja kunto karttuvat savotassa

Pelkästä terapiasta ei toki suinkaan ole kysymys. Kun neuvomassa ja mallia näyttämässä on kokenut ja jämerä metsuri, niin esimerkin voimalla kasvaa myös opiskelijoiden taito ja kunto.

- Iso kehitys on tapahtunut näissä pojissa. Viime viikolla ei yksikään vielä vapaaehtoisesti ollut kuormaa tekemässä, mutta nyt se käy jo heiltä ihan oma-aloitteisesti. Tämä on itsellenikin, kuten näille nuorille miehille, ihan kasvun paikka. Henkisiä voimavaroja kasvatetaan ja ladataan tosiaan, ja ollaan sitten hyvin positiivisella asenteella, Ari Seppänen kertoo.

Metsätyö on aina kovaa. Mutta ori Ventterin Vilin kanssa se on myös elämys.

- Tämä on mukava homma, Se hevonen on vahva eläin ja jaksaa paljon kuljettaa puuta ja hyvin tottelee tuokin hevonen mikä meillä on ollut täällä käytössä. Se on oikein hyvä työkaveri. Ja tämä onkin aika harvinaista hommaa tämä hevosajotyö. On tosi ilo se, että päästiin tänne töihin, kehuu savonlinnalainen Erkka Londén.

Hevoselle olisi metsissä tarvetta

Tällä kertaa metsässä ollaan harjoittelemassa. Hevostyölle olisi kuitenkin metsien hoidossa totista tarvetta muutenkin.

- Kun tuolla kuusikossa on tuota koivua jätetty liian paljon raivatessa, niin näitä ei pysty oikein mitenkään muuten korjaamaan. Kyllä nämä ovat hevostöitä ja ihmistöitä. Näihin eivät isot koneet sovi. Särkyy vaan taimisto ja menee osin piloillekin, sanoo Ari Seppänen vuosikymmenien kokemuksella