Maapallolle on osunut valtava gammasädepurkaus - Mistä se tuli?

Ihmiskunta on onnekas, ettei gammasädepommitus tullut hieman lähempää. Tähtitieteilijöiden mielestä se tuli silti aivan naapurista.

tiede
Taiteilijan näkemys gammasäderäjähdyksestä.
Taiteilijan näkemys gammasäderäjähdyksestä.Aurore Simonnet / Nasa

Avaruustutkijat huomasivat viime vuonna, että maapallo on joutunut hyvin voimakkaan gammasädepurkauksen kohteeksi. Nyt tutkijat ovat ajoittaneet purkauksen ja myös selvittäneet, mistä se oli peräisin.

Gammasädepurkaus tuli ilmi, kun tutkijat havaitsivat outoja säteilyjäämiä vanhoissa seetripuissa ja Etelämantereen jäässä. Kyseisiä isotooppeja syntyy vain, kun atomit joutuvat erittäin voimakkaan säteilyn kohteiksi yläilmakehässä.

Puiden vuosirenkaita tutkimalla säteilypurkaus ajoitettiin joko vuodelle 774 tai 775, jolloin Euroopassa elettiin keskiaikaa.

Avaruustutkijat alkoivat seuraavaksi selvittää säteilyn alkuperää. Ensiksi suljettiin pois supernovan, eli räjähtävän tähden mahdollisuus. Runsaat tuhat vuotta sitten räjähtäneen tähden jäänteet olisivat vieläkin nähtävissä.

Törmäsivätkö valkoiset kääpiöt?

Auringosta lähtenyt säteily ei voinut tulla kyseeseen, koska Aurinko ei synnytä kyseisiä atomi-isotooppeja.

Saksalaisen Jenan yliopiston tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että säteilyn on täytynyt johtua joko mustien aukkojen, neutronitähtien tai valkoisten kääpiöiden törmäyksestä ja yhteensulautumisesta. Neutronitähdet ja valkoiset kääpiöt ovat hyvin pieniä, kiinteitä tähtiä elinkaarensa loppupuolella.

Tämäntyyppiset törmäykset aiheuttavat valtaisia säteilymääriä.

Tutkijat totesivat, että kyseinen säteily oli tullut 3 000 - 12 000 valovuoden päästä. Siis oman galaksimme, Linnunradan, sisältä.

Keskiajalla eläneet ihmiset tuskin huomasivat tapahtunutta lainkaan, törmäys ei aiheuttanut näkyvää valoa. Mutta jos vastaava purkaus tapahtuisi nyt, olisi sillä suuri vaikutus yhteiskuntaan, sillä se tuhoaisi satelliitit.

Jos vastaava tapahtuisi muutaman sadan valovuoden päässä, pyyhkäisisi säteily maapallon ympäriltä otsonikerroksen, mikä olisi ihmiskunnan loppu. Tämä on tutkijoiden mielestä kuitenkin äärettömän epätodennäköistä.

Vastaavia törmäyksiä tapahtuu kussakin galaksissa arviolta kerran 10 000 vuodessa, ehkä vain kerran miljoonassa vuodessa.

Tutkimus on julkaistu Monthly Notices of the Royal Astronomical Society -tiedelehdessä ja siitä uutisoi mm. BBC.

Lähteet: Yle Uutiset, AFP