Hämeenlinnalainen Hilja Mörsäri pohti vuoden aforismit

Vuoden 2012 aforismikirja on Hilja Mörsäri teos Siitä voi kulkea. Valinnan tekee Suomen aforismiyhdistys. Raadin mukaan Mörsäri pohtii hmisen olemassaolon, uskon ja tiedon, ikääntymisen ja kuolevaisuuden yleisiä ja yksityisiä kysymyksiä liikaa moralisoimatta tai viisastelematta.

kulttuuri

Suomen aforismiyhdistys on valinnut vuoden 2012 aforismikirjaksi Hilja Mörsärin teoksen Siitä voi kulkea.

Vuoden aforismikirja valittiin nyt kahdeksannen kerran. Aiemmin on palkittu muun muassa Markku Envallin, Olli Hyvärisen, Jarkko Laineen, Tiina Lehikoisen ja Pekka Kejosen teokset.

Perustelujen mukaan Hilja Mörsärin Siitä voi kulkea on teemoiltaan taitavasti jäsennetty ja hienovaraisesti lukijaa lähestyvä aforismikokoelma. Se tarjoaa pohdittavaksi ihmisen olemassa- ja suhteissaolon, uskon ja tiedon, ikääntymisen ja kuolevaisuuden yleisiä ja yksityisiä kysymyksiä, moralisoimatta ja pakottamatta valmiisiin viisauksiin.

Pelkistetyt lauseet ja tuoreet oivallukset punoutuvat mieltä kiinnittävästi ja hiertävästi toisiinsa. Teosta voi pitää vahvana elämänrohkeuden ja periksiantamattomuuden puolustuksena, joka havahduttaa ja herkistää alttiiksi muutoksille, kiittelee raati.

Hilja Mörsäri on eläkkeellä oleva hämeenlinnalainen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Elämäntyöstään hänet on aiemmin palkittu WSOY:n kirjasäätiön tunnustuspalkinnolla ja Suomen messusäätiön Rakkaudesta kirjaan -palkinnolla. Aforismikokoelmia hän on julkaissut kaksi, teoksen Päivien ja unten kirjasta vuonna 2000 sekä nyt palkitun kirjan Siitä voi kulkea.

Valinnan teki yhdistyksen nimeämä kolmihenkinen raati, johon kuuluivat toimittaja, aforisti Mariitta Hämäläinen, dosentti, lehtori Juhani Ihanus sekä nuorisotyöntekijä, aforisti Marko Laihinen.

Esimerkkejä Hilja Mörsärin aforismeista kirjasta Siitä voi kulkea

Pakenevan häilähtävä toive: etteivät jäljet aivan kokonaan peittyisi.

Markkinoiden dynamiikka: kaikki näkyvillä, mutta ei kaikkien ulottuvilla.

Yksi ainoa kulkukelpoinen tie – opasviitat toistoa ja hämmennystä.

Epäile epäitsekkäitä valontuojia, hyvänsä sokeuttamia enkeleitä.

Tietoinen orjuus – vapaampaa kuin huomaamaton mukautuminen.

Toisinajattelun valtavirta!

Mitä kaikkea kaataakaan se, joka rakentelee vain suuria linjoja.

Hän haluaa loistaa, ei kykene elämään valosta.

Järkkymätön vakaumus säätelee kipuna käännytettäviin asti.