Uiton uppopuita lojuu yhä Kemijoessa

Alisella Kemijoella kiistellään yhä yli 20 vuotta sitten päättyneen uiton jälkien siivoamisesta. Tuoreinta ratkaisua odotetaan Vaasan hallinto-oikeudelta ennen kesää.

Kotimaa
Kemijoen pohjan tilannetta selvitetään kaikuluotaamalla tänä kesänä.
YLE / Tiina Rantamartti

Kesän 1991 jälkeen päättyneestä Kemijoen uitosta ei ole vieläkään päästy eroon alisella Kemijoella. Edelleenkin jokivarressa odotetaan, että uittoyhdistys jatkaisi 90-luvun alussa aloittamaansa joen perkausta ja poistaisi aikoinaan joen pohjaan vajonneet puut. Jokivartisten mielestä uppopuut haittaavat joen virkistyskäyttöä ja erityisesti verkkokalastusta.

Aluehallintovirasto velvoitti viime keväänä uittoyhdistystä poistamaan loputkin kalastusta ja muuta vesistön käyttöä haittaavat uppopuut ja uittojätteet voimalaitosten altailta aina Isohaarasta Valajaskoskelle saakka. Velvoitteen mukaan uppopuut on poistettava seitsemän metrin syvyyteen saakka vesialueilla, joilla uppopuita on tiheässä ja jotka ovat merkittäviä kalastuspaikkoja.

Päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen valittanut Kemijoen uittoyhdistys pitää velvoitetta kohtuuttomana, koska sen mielestä jo 90-luvulla tehdyt puhdistustyöt ovat riittäviä.

Kemijoen vesistöalueella uittosääntöjä on kumottu helppousjärjestyksessä. Vain Ala-Kemijoen uittosääntö on enää kumoamatta ja tiedossa onkin ollut, että vaikein eli Rovaniemen ja Isohaaran välinen osa haetaan viimeisenä.

Puuta pohjassa vielä hehtaaritolkulla

Ala-Kemijoen kalastusalueen isännöitsijä Eero Yliniemi oli 90-luvun alussa mukana työryhmässä, jonka maa- ja metsätalousministeriö nimitti seuraamaan uiton jälkien seurantaa. Yliniemen mielestä uittoyhdistyksen on hoidettava velvoitteensa.

- Kemijoki on ollut ylivoimaisesti Suomen suurin ja merkittävin uittoväylä ja jäämistö on samaa luokkaa. Jos sata vuotta on uitettu puuta ja vuotuinen hävikki on ollut kaksi prosenttia, on joen pohjaan jäänyt kahden keskivertovuoden puut, joista vain osa on nostettu, Yliniemi summaa.

Yliniemi muistelee, että pahimpina vuosina puusuma ulottui Isohaaran voimalasta pohjoiseen noin seitsemän kilomterin matkalla rannalta rannalle. Vasta 80-luvulla uittopuut erotettiin Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä rannasta niin, että sieltä pääsi kulkemaan.

Tiheimpiä uppopuualueita joella on kartoitettu muun muassa kaikuluotauksen avulla.

- Puuta on eniten vastuualueilla, missä sumat ovat seisseet. Isohaaralta Taivalkoskelle asti on joka tapauksessa hehtaarikaupalla puuta pohjassa. Varakasta seutua tämä Alakemijoki, kun joessakin on puupohja, Yliniemi veistelee.

Varakasta seutua tämä Alakemijoki, kun joessakin on puupohja.

Eero Yliniemi

Yliniemen mielestä ainoa vaihtoehto on uppopuiden nostaminen.

- Vesioikeuskierros ei muuten pääty. Ei joen virkistyskäyttöä saisi noin mitätöidä. Puut haittaavat kalastusta ja erityisesti verkkokalastusta.

Vastuu uittoyhdistyksellä

Uittoyhdistyksen mielestä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa tehdyt puhdistustyöt ovat riittäviä, tuoreinta AVI:n velvoitetta uittoyhdistys pitää sekä työmäärän että kustannusten osalta kohtuuttomana. Uittoyhdistys on laskenut nostaneensa uppopuuta jo lähes 100 000 kuution verran.

Aluehallintoviraston velvoite on alkuperäisestä laajentunut koskemaan koko Ala-Kemijoen uittosäännön aluetta aina Isohaaran voimalaitosaltaalta Roveniemen Valajaskoskelle saakka.

- Uiton jäämistössä olevat rahat pitäisi kuitenkin käyttää puun nostamiseen, muutenhan ne menevät valtiolle. Kyllä uittoyhdistys on tienannutkin myymällä haminapaikkoja ja uiton tukikohtia ja kiinteistöjä. Uittoyhdistys on ensikädessä vastuussa, mutta jos uiton varat eivät riitä, on valtion sitten tultava apuun, Eero Yliniemi sanoo.

Hallinto-oikeustuomari Unto Huttu Vaasan hallinto-oikeudesta kertoo, että päätös uittoyhdistyksen ja Liedakkalan osakaskunnan valituksista pyritään tekemään ennen kesää. Liedakkalan osakaskunta vaati uppopuiden poistoa tehtäväksi omalla vesialueellaan, kauttaaltaan eikä vain tiheimpien puukertymien osalta, kuten AVI edellytti.