Lincoln on komeaa katsottavaa

Steven Spielbergin ohjaama Lincoln on meillä kahden viikon sisään jo toinen teattereihin saapuva orjuutta Yhdysvalloissa käsittelevä elokuva. Se ensimmäinen oli tietenkin Quentin Tarantinon huikean viihdyttävä länkkäri, Django Unchained. Tämä Spielbergin versio aiheesta on, kuten juonikuviosta voi jo päätellä, Tarantinon elokuvaa huomattavasti hartaampi ja asiaan kunnioittavammin suhtautuva.

kulttuuri
Daniel Day-Lewis Abraham Lincolnina elokuvassa Lincoln.
Daniel Day-Lewis Abraham Lincolnina elokuvassa Lincoln.FS Film
Tähtiä.

Eletään vuotta 1865. Yhdysvallat on käynyt julmaa, yli 600 000 uhria vaatinutta sisällissotaa jo neljä vuotta. Sodan ratkaisu alkaa olla lähellä, etelän kapinallisten voimavarojen pikkuhiljaa ehtyessä. Ennen kuin rauhaa voidaan kuitenkaan solmia, on presidentti Lincoln päättänyt saattaa voimaan perustuslakiin liitettävän, orjuuden Yhdysvalloissa kieltävän lisäyksen. Tarvittavan äänimäärän saaminen lakiesityksen taakse on kuitenkin työn ja tuskan takana. Samaan aikaan julma sisällissota vaatii yhä lisää uhreja.

Peräti 12 Oscar-ehdokkuutta napannutta Lincolnia on yhdysvaltalaisissa arvioissa kehuttu parhaaksi koskaan tehdyksi poliittiseksi tai politiikan tekemistä valottavaksi elokuvaksi. Sen on myös sanottu olevan komea kuvaus yhdestä Yhdysvaltain poliittisen historian merkittävimmästä henkilöstä.

Presidentti Lincolnia elokuvassa esittää roolistaan Oscar-ehdollistettu Daniel Day Lewis. Elokuvan Lincoln on viisas valtiomies, joka ajaa määrätietoisesti läpi lakialoitetta, jonka tärkeyden vain hän tuntuu todella ymmärtävän. Elokuvan tarjoama kuva Lincolnista on juhlavan arvokas, varsin perinteinen valtiomieskuva siis. Presidenttiä huomattavasti eläväisempiä hahmoja löytyy laista väittelevien kongressinedustajien joukosta. Eräs heistä on, roolistaan niin ikään Oscar-ehdokkuuden saaneen Tommy Lee Jonesin esittämä Thaddeus Stevens, jolla oli omat, hyvinkin henkilökohtaiset syynsä, orjuuden vastustamiseen.

Visuaalisesti Lincoln on komeaa katsottavaa. Elokuvan värimaailma on pehmeän ruskehtavien, vanhoja postikortteja muistuttavien sävyjen kyllästämä. Kuvat ovat laajoja, tarjoten paljon huolella tehtyjä yksityiskohtia. Elokuva etenee samalla jäntevästi ja kunnioittavan hidastempoisesti. Katsojalle annetaan aikaa sisäistää, niin päähenkilön kuin hänen maansa käymä suuri taistelu. Meille, joille elokuvan esittämät tapahtumat eivät ole osa omaa historiallista perimää, saattaa aika, tämän sinänsä tärkeistä asioista puhuvan ja ylevän arvokkaan elokuvan parissa tulla kyllä hiukan pitkäksi.