Harvinaistunut "talvenystävä" sarjatalvikki hakusessa

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri kerää esiintymishavaintoja silmälläpidettävästä sarjatalvikista. Piirin vuoden teemalaji on harjujen ja mäntykankaiden kasvi, joka tunnetaan myös teeaineksena ja lääkeyrttinä.

Kuva: Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri / Karri ja Heli Jutila

Etelä-Suomessa harvalukuisena esiintyvä varpukasvi on tyypillinen Etelä-Hämeen kuivilla ja lämpimillä harjuilla sekä mäntykankailla. Sarjatalvikin (siirryt toiseen palveluun) (Chimaphila umbellata) kasvupaikka on vähintään kohtuullisen ikäistä mäntymetsää, taimikoista sitä on turha hakea, kertoo Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin (siirryt toiseen palveluun) aluesihteeri Karri Jutila.

Kasvi jää kuitenkin usein huomaamatta, kun se maastoutuu puolukoiden sekaan.

Suvun tieteellinen nimi Chimaphila tarkoittaa talvenystävää. Laji säilyy talvikkien tapaan vihreänä talven yli. Se onkin talvikeistamme ainoa puuvartinen, ja sen vanha nimi oli varputalvikki. Varren poikkileikkauksesta on mahdollista jopa laskea verson ikä vuosilustoista.

Sarjatalvikki on mantereinen laji, joka puuttuu Länsi-Euroopasta. Idässä levinneisyys ulottuu Siperian kautta Pohjois-Amerikkaan. Suomessa laji elää pohjoisrajoillaan, ja se on ainoa talvikkimme, joka ei esiinny koko maassa. Sarjatalvikin pohjoisimmat kasvupaikat ovat Vaasan ja Joensuun korkeudella.

Sarjatalvikki kukkii heinäkuussa vaatimattomin vaaleanpunaisin kukin, joita kärpäset pölyttävät. Siinä missä kangasvuokko ja kylmänkukka ovat sopeutuneet varhaiseen kukintaan, talvikit yhteyttävät tehokkaasti jo kymmenen asteen lämpötilassa.

Intiaanit ovat käyttäneet sarjatalvikin lehtiä teeaineksena. Monin paikoin Euroopassa se on omistettu hyville hengille, haltijoille, menninkäisille ja muulle metsän väelle. Sarjatalvikkia on arvostettu myös mainiona lääkeyrttinä.

Sarjatalvikki arvioitiin silmälläpidettäväksi viimeisessä uhanalaisten lajien selvityksessä (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2010.