Matti Ijäs suomalaisesta elokuvasta: Tarvitaan rohkeampia tuottajia ja rahoittajia

Konkariohjaaja Matti Ijäs palaa valkokankaalle rakkauselokuvalla, jota tähdittää Krista Kosonen.

kulttuuri
Suomessa ollaan moneen asiaan tyytyväisempiä kuin muualla
Matti Ijäs puhui Aamu-tv:ssä paitsi vanhoista elokuvistaan myös uutuudesta, Kaikella rakkaudella.

Suomen tunnetuimpiin kuuluvan ohjaaja Matti Ijäksen 2000-luku on kulunut tv-elokuvien parissa. Uutta teatterielokuvaa on saatu odottaa yli kymmenen vuotta. Viimeksi kankaalla nähtiin _Haaveiden kehä _(2002).

- Se kertoo rakkauden eri väreistä, ohjaaja luonnehtii perjantaina ensi-iltansa saavaa Kaikella rakkaudella.

Lappiin sijoittuvan tarinan keskiössä on Ansa, "räiskyvä, suora nainen", johon kaikki elokuvan mieshenkilöt rakastuvat. Ansan roolissa nähdään Krista Kosonen. Keskeisiä rooleja tekevät myös Sampo Sarkola, Tommi Korpeja ja Hannu-Pekka Björkman.

Ijäs kuvaa elokuvansa surumieliseksi balladiksi, josta löytyy myös huumoria.

- Balladit on vähädialogisia. Niissä ei psykologisoida liikaa, vaan henkilöt kulkevat kohtaloaan kohti vääjäämättä.

Hallitaan elokuvan rakenteet ja kerrontatavat, mutta itse sisältö on heppoista. Peräänkuuluttaisin nuorilta ohjaajilta omaa käsialaa, omaa tapaa kertoa.

Matti Ijäs, elokuvaohjaaja

Enemmän elokuvia, joissa on oma tapa katsoa maailmaa

Konkariohjaajan näkökulmasta suomalaisessa elokuvakentässä hyvin menee vain dokumentilla. Nykyfiktio ei Matti Ijästä vakuuta.

- Tuntuu, että on kepeämpi linja. Otetaan mallia isosta maailmasta ja hallitaan elokuvan rakenteet ja kerrontatavat, mutta itse sisältö on heppoista. Peräänkuuluttaisin nuorilta ohjaajilta omaa käsialaa, omaa tapaa kertoa.

Paljon riippuu myös rahoittajista ja tuottajista, joista on Ijäksen mielestä tullut konservatiivisia.

- Ollaan hyvin katsojalukukeskeistä. Taiteessa on kuitenkin aina kyse riskeistä. Jos liikaa tuijotetaan katsojiin ja kohdeyleisöön, mitään ei tapahdu, vaan jankataan samaa asiaa.

Ijäksen mukaan tuottajien pitäisi rohkaista nuoria ohjaajia tekemään omannäköisiä elokuvia. Elokuvakouluissakin rahoittajat tulevat kuvioihin varhaisessa vaiheessa.

- Silloin se paine kasvaa, vaikka koulutuksen pitäisi olla leikkikenttä. Se pitäisi eristää alueeksi, jossa saa erehtyä ja hakea omaa käsialaansa, ettei sitä lyötäisi lukkoon liian aikaisin.

Sitä, miten Ijäs itse on löytänyt käsialansa, ohjaaja ei innostu avaamaan. Hän tunnustaa, ettei katso omia elokuviaan.

- Aika on paras kriitikko. Jotkut elokuvat kestävät aikaa ja jotkut eivät, hän toteaa.