Kasteen suosio hiipuu hitaasti

Kasteiden määrä laskee vuosi vuodelta. Siitä huolimatta se on edelleen suosittu perhejuhla. Kuopiolaisen Eija-Liisa Kaukolan lähisuvussa on vietetty ristiäisiä neljätoista kertaa. Ihanin asia, joka hänelle on jäänyt mieleen omista ristiäisistä, on oma lapsi.

ilmiöt
Vauva kastetaan
Susanna Lyly /Yle

Kastejuhla on pysynyt perinteisenä perhejuhlana viime vuosikymmenet. Juhla järjestetään usein omassa kodissa ja paikalle kutsutaan kummit ja lähisuku. Kastemekko saattaa olla suvun perinnemekko, jonka tunnearvo vain kasvaa vuosikymmenten aikana.

Kuopiolaisella Eija-Liisa Kaukolalla on neljä omaa lasta ja kymmenen lastenlasta. Kastejuhlan viettäminen on ollut hänelle tunteellinen hetki.

- Mieheni on pappi, ja hän on kastanut kaikki omat lapsemme, Eija-Liisa Kaukola kertoo.

Kaukolan perheessä järjestetyissä kastejuhlissa ovat olleet mukana yleensä kummit, sisarukset ja isovanhemmat. Juhlia on valmisteltu hyvin perinteisesti eli on leivottu ja siivottu koti kuntoon.

Kaukola virkkasi itse kastemekon

Ensimmäiselle lapselle Kaukola virkkasi kastemekon. Mekon malli löytyi tuolloin lehdestä. Vielä tänäkin päivänä käytössä olevan mekon helmassa on ruusukuvioita. Virkatun mekon alle Kaukola ompeli vielä ohuen valkoisen alusmekon. Kastemekko on ollut ahkerassa käytössä.

- Siitä tuli perinnemekko, kertoo Kaukola.

Papin piti odottaa jonkun aikaa ennen kuin vanhemmat pääsivät sopuun lapsen nimestä.

Eija-Liisa Kaukola

Jos sukuun syntynyt vauva on ollut poika, mekkoon on laitettu siniset rusetit, jos vauva on ollut tyttö, mekkoon on laitettu vaaleanpunaiset rusetit

Kaukolan perheessä perinteitä on kunnioitettu myös kastepöydässä. Juhlapäivänä esille otettiin kastemalja, kastekynttilä ja perheraamattu.

- Mieheni sai opiskeluaikanaan kastemaljan, jota käytimme. Vauvan päätä pyyhittiin pehmoisella liinalla. Pöydällä piti olla kauniita kukkia, vaikka orvokkeja. Kesäisin kukkia kerättiin maljakkoon luonnosta, Kaukola kertoo.

Ristiäisten vietto oli aikaisemmin pappiskeskeistä

Omien lasten kohdalla Eija-Liisa Kaukolalla ja hänen miehellään ei ole koskaan ollut ongelmia lapsen nimeä valittaessa, mutta kerran lapsenlapsen ristiäisissä nimenvalinta oli kinkkisempi juttu.

- Papin piti odottaa jonkun aikaa ennen kuin vanhemmat pääsivät sopuun lapsen nimestä.

Kun omat lapset olivat pieniä, ristiäisten vietto oli pappiskeskeistä.

Eija-Liisa Kaukola

Kastetilaisuus on muuttunut vuosien varrella jonkun verran. Lastenlapsien ristiäisissä kummit ovat siunanneet lapsen ja osallistuneet lukemalla Raamatun tekstejä.

- Silloin, kun omat lapset olivat pieniä, ristiäisten vietto oli pappiskeskeistä, Eija-Liisa Kaukola muistelee.

Eroavuutta on ollut myös siinä, että omien lasten ristiäisissä vauva oli aina kummin sylissä, lastenlapsien juhlassa vauvaa on pitänyt jompikumpi vanhemmista.

Ihanin asia, joka Eija-Liisa Kaukolalle on jäänyt mieleen omista ristiäisistä, on oma lapsi.

- Tunne siitä, että lapsi on seurakunnan jäsen ja taivaan valtakunnan jäsen. Se tuntui niin hyvältä. Lapsi on siunauksen alainen kastejuhlan jälkeen.