"Olen aina tykännyt Dannystä, Olavi Virrasta, Irwinistä..."

"Nuoruuteni hienoin musiikkielämys oli vuonna 1960, kun Nokialla Kisa -lavalla esiintyi idolini Olavi Virta yhtyeineen." Yle Tampereen kuuntelijat kertoivat iskelmämuistojaan.

viihdemusiikki
Iskelmä-Suomi kalenteri
Yle / Timo Nykyri

Iskelmä-Suomi soi tänä vuonna Ylen kanavilla: Teemalla, Radio Suomessa ja Elävässä Arkistossa. Siksi Yle Tamperekin halusi kysellä kuuntelijoiltaan iskelmämuistoja matkan varrelta. Hienoja tarinoita olikin tarjolla.

Esimerkiksi Matti muistelee Olavi Virran esiintymistä vuonna 1960 Nokian Kisa-lavalla:

"Ola oli pukeutunut valkoiseen bleiseriin, mustat housut ja rusetti täydensivät upean esiintymisasun. Hän eli silloin vielä parhaita muusikkovuosiaan ja tulkinnat sen ajan suosikki-iskelmistä olivat loistavia. Orkesteri oli sekstetti: kolme puhaltajaa ja komppi.

Ola oli pukeutunut valkoiseen bleiseriin, mustat housut ja rusetti täydensivät upean esiintymisasun.

Matti

Ehkä hienoin iskelmätulkinta Olavi Virralta on "Hopeinen kuu" joka on äänestettykin upeimmaksi tulkinnaksi iskelmistä jokunen vuosi sitten. Tämä alkuperältään italialainen sävellys "Guarda che luna, guarda che mare" oli listojen kärjessä aikanaan pitkään eikä sen ylittänyttä upeata tulkintaa ole muita.

1950-luvun lopulla täällä Tampereen seudulla vieraili paljon helsinkiläisiä tanssiorkestereita, jotka monet soittivat illan ensimmäisen tunnin aikana paljon jazzpitoista musiikkia. Mieleen ovat jääneet esim. Olli Hämeen kvintetti, Ossi Runteen kvintetti, Ronnie Krankin sekstetti, Erik Lindströmin kvintetti ja monia, monia muita. Paljon tuli käytyä näitä huippumuusikoita kuuntelemassa. Silloin musiikki oli vielä musiikkia."

Myös Päivin iskelmämuisto liittyy Olavi Virtaan, mutta ennen kaikkea kappaleeseen:

"Iskelmämuistoni on oikeastaan se paras iskelmä (vaikka olenkin rock-tyyppi). Pidän parhaana iskelmänä Olavi Virran "Ajomiestä", jonka myös toinen suomalainen suosikkini Topi Sorsakoski laulaa. Ajomies on niin surullinen ja kaihoisa iskelmä. Myös romanttinen. Aivan ihana."

Lisää Olavi Virtaa

Olavi Virta pääsi yllättämään Juhan:

Olavi Virta yhtyeineen esiintyy.
YLE, tesvisio

"Olavi Virta oli minulle vain iskelmätaivaan tähti. Olin kiinnostunut jazzmusiikista kun veljenikin oli muusikko. Melodinen jazz- ja sen bepob-suuntaus oli mielimusiikkiani. Siksi Olavi Virta ei herättänyt suuria tunteita...

Seuraava tapaaminen oli sitten karu.

Juha

Kun sitten 60-luvulla oli juuri ollut kirjoitus "laulavasta lihapullasta", minulla oli suuria ennakkoluuloja, kun menin Konsun tansseihin. Pysähdyin sitten orkesterin eteen. Huomasin heti aurinkoisesti hymyilevän pianistin, joka soitti taitavasti. Harva siihen aikaan tiesi, että Olavi Virta oli myös taitava pianisti ja muusikko noin yleensä. Soitti ja lauloi hän jatsiakin. Jäin lumoutuneena kuuntelemaan tuota pianistia. Sitten hän jätti pianon ja meni laulamaan.

Seuraava tapaaminen oli sitten karu: näin hänet kaupungin-hotellin baarissa kuihtuneena varjona maistelemassa viskiä. Huldan kanssa hän siellä istui. Tarjoilijat seurasivat hänen olemustaan epäluuloisena. Miten karu oli entisen Vuorikotkan vanhuus. Miten iloinen ja charmikas seuramies hän oli ennen."

Dannyn lumoissa

Riikka paljastaa pitäneensä Dannystä:

"Olen aina tykännyt Dannystä, no kukapa ei olisi. Etenkin pikkulikkana muistan, kun leikkasin ihanan Dannyn kuvia lehdistä. Olisiko ollut vuosi 2005 tai 2006, menin varta vasten Seinäjoelle katsomaan Danny-show'ta ja samalla tapaamaan ystävääni.

Olen aina tykännyt Dannystä, no kukapa ei olisi.

Riikka

Armi oli mennyt pois muutamaa vuotta aikaisemmin. Danny esitti hittiensä mukana tietysti myös "Tahdon olla sulle hellä" -kappaleen, ja yllätys oli suuri, kun kappaleen aikana lavalla oli myös Armi! Hänet heijastettiin valkokankaalle joltain taltioinnilta, ja duetto toteutui: Danny lauloi livenä, Armin laulu tuli tallenteelta.

Aluksi se tuntui aika kornilta, mutta loppujen lopuksi nousivat liikutuksen kyyneleet silmiin, Dannyn suru ja kaipaus oli käsin kosketeltavaa. Nuoremman polven edustajista Ville Leinonen on alusta asti ollut suuri idolini. Hän on tehnyt monenlaista musiikkia, myös iskelmää. "Hei!" -levyllä kappaleessa "Etsin kunnes löydän sun" soittaa trumpettia hänen oma isänsä, Markku Leinonen. Liikutun jostain syystä aina kun kuulen tuon kappaleen ja sen haikean trumpettisoolon."

Neljä muistoa

Margit seuraavat neljä iskelmämuistoa ovat yli kaiken:

"Ensimmäisenä on Jukka Kuoppamäen "Pieni mies", kun soi , niin elän aina mielessäni uudestaan kesäkuisen sunnuntain 1971, kun minut vietiin TAYSissa osastolle ja avasin radion. Sieltä alkoi soimaan "Pieni mies" ja muutamaa tuntia aiemmin olin tullut pienen pojan äidiksi.

Ja muutamaa tuntia aiemmin olin tullut pienen pojan äidiksi.

Margit

Toisena on Arja Korisevan "Enkelin silmin" ja tämä liittyy taas elokuiseen aamupäivään vuonna 1991. Olin saanut tiedon isäni kuolemasta. Pidin radion kiinni monta tuntia,mutta sitten tuli lähes pakonomainen tarve avata se, ja kun avasin, sieltä alkoi soida tämä laulu. Laulu, jossa kerrotaan suuresta surun poisottamisesta.

Kolmas on Pirjo Lehden (lauloi silloin) ja onhan se myös Arja Korisevan "Se on rakkautta oikeaa" ja liittyy syyskuiseen lauantaihin 1991, kun ajelimme Tampereelta kohti Ikaalista, isäni hautajaisiin. Juuri kun käännyimme kohti Ikaalista ja silloin vasta avaan taas radion hetkeksi, niin tämä alkaa soida ja siinähän sanotaan "...se on rakkautta oikeaa ja se kestää yli kuoleman..." Isäni ja äitini olivat avioliitossa yli 40 vuotta.

Topi Sorsakoski laulaa sinisävyinen valaistus takanaan.
Topi Sorsakoski esiintyi ohjelmassa Estradilla: Topi Sorsakoski - kulkukoira vuonna 2002.Antero Tenhunen / YLE

Neljäs on Topi Sorsakosken "Pieni lintu " ja se liittyy myös isääni eli syyskuiseen sunnuntaihin vuonna 1991 ja Ikaalisten kirkkoon. Olimme kirkossa ja nimenomaan siksi, kun edellispäivänä oli isäni haudattu. Kirkossa luettiin poisnukkuneiden nimiä. Lintuja lenteli ikkunan takana ja kun pappi alkoi lukea näiden poisnukkuneiden nimia , yksi valkoinen lintu istahti ikkunan taakse, ja kun isäni nimi oli luettu ja katselin lintua, silloin hän nyökkäsi ja lähti lentoon ihan suoraan kohti."

Saatilla

Wexin muisto liittyy puolestaan saattomatkaan:

"Tutut hanurin tahdit pökkäsivät pojat liikkeelle. Tanssilaiva Reuhari kallistui tyttöjen riviä kohti. Tango oli illan viimeinen. Minulla oli ollut tähtäimessä eräs tumma pikisilmä. Mutta niin oli muillakin pojilla. Jäin melkein jalkoihin siinä rynnäkössä, mutta häkellyin aivan, kun tyttö väisti innokkaimmat ja niiasi minulle.

Tärisevät jalkani tuntuivat pökkelöiltä. Einö Grön lauloi sanat suuhuni. "Vielä hetken aikaa viettäisin kanssas, tiedät sen." Hän hymyili minutmelkein tajuttomaksi. "Missä sinä asut?" "Tota, missä sinä", sain änkytettyä, sillä tiesin asuvani juuri sillä suunnalla Tamperetta. "Asun Kalevassa." "Niin minäkin!"

Tanssilaiva Reuhari kallistui tyttöjen riviä kohti.

Wexi

Lähdimme Mustasta lahdesta viimeisen valssin soidessa. Ylitimme Tammerkosken junanradan siltaa myöten. Kaupin puistoteitä myöten pääsimme Hippokselle. En uskaltanut ottaa kädestä kiinni, mutta kykenin sen verran puhumaan, että tiesin tytön nimen, hän oli Raija. Hän oli pari vuotta minua vanhempi. Yllätyin, kun Raija johdatti minut Pellervon uuteen tornitaloon. Asuin itse alle puolen kilometrin päässä Väinämöisenkadulla.

Huoneiston keittiötä pidemmälle tämä sametinpehmeä elokuun yö ei edennyt. Vodkamunalikööri ryyppy jäi puoliväliin, kun Raija suorasukaisesti siirtyi istumaan syliini ja alkoi suudella. Minuun iski paniikki ja lähdin ovesta pihalle. Menetin poikuuteni vasta myöhemmin.

Yli 40 vuotta myöhemmin Tammelan Voimassa eräs harmaahapsinen nainen tuli juttelemaan minulle. Hän oli se sama Raija. Nyt hän kertoi käytöksensä syyn.

Hän oli silloin Reuharin tansseissa tavatessamme naimisissa ja hänellä oli jo siihen aikaan lapsikin. Hänen aviomiehensä oli pettänyt ja hän halusi kostaa. Sitä varten hän lainasi työkaverinsa asuntoa ja pisti sormukset käsilaukkuun. Minä totesin, että olisi sitten iskenyt aikuisen miehen, eikä sellaista ujoa piimää, kun minä olin 17-vuotiaana."

Kaseva ja Irwin

Timo muistelee:

"Avioero 20 vuotta sitten, niin Tippa tuli silmään kun kuuli/kuunteli Kasevan "Tyhjää"."

Saija puolestaan kertoo näin:

"Irwinin lauluja kuunneltiin aina, turkinkin sain hommattua itselleni siskoni mieheltä, joka oli itse kuin ilmetty Irwin, palautin turkin sitten heidän pojalleen, kun poika oli sen kokoinen, että täytti sen. Joskus toivon, että olisin itse pitänyt sen. No onneksi voin sentään aina kuunnella Irwinin musiikkia."