Jari Tervo: Sydämellinen natsi

Kahdeksankymmentä vuotta sitten Saksasta katosi valo. Natsit ottivat vallan. Portaat pimeyteen olivat jyrkät. Kahtatoista vuotta myöhemmin kuusi miljoonaa juutalaista oli murhattu, muistuttaa Jari Tervo blogissaan.

Yle Blogit
Jari Tervo
Jari TervoLassi Seppälä / Yle

Helsingin Sanomain Saksan-kirjeenvaihtaja Katarina Baer kirjoitti eiliseen lehteensä ansiokkaan, henkilökohtaisen ja seikkaperäisen artikkelin saksalaisista isovanhemmistaan. He olivat tavallisia ihmisiä. Miten heistä tuli natseja?

Katarina Baerin isoisä Gerhard Baer liittyi natsipuolueeseen jo 1932, ennen Hitlerin valtaantuloa. Hän ei ollut siis tuulenhaistelija, joita kansallissosialistisen puolueen riveihin tunki vyörynä vuoden 1933 valtaannousun jälkeen. Gerhard Baer kannatti natseja omasta vakaasta harkinnastaan. Hän sai ensimmäisen pysyvän työpaikkansa, kun natsiaikaa oli kestänyt Saksassa runsaat puoli vuotta.

Katarina Baerin isoäiti Ortrud Baer oli sairaanhoitaja ja lapsenlapsensa mukaan ”sydämellinen, auttamishaluinen ja avokätinen”. Silti tämä sama Grossmama vanhainkodin hoitajan mukaan huokaisi tumman, siirtolaistaustaisen hoitajan kulkiessa ohi: ”Ja minä kun luulin, että me kaasutimme heidät kaikki.”

Molemmat Baerit olivat hartaita luterilaisia, kirkossakävijöitä. He lukivat teologista kirjallisuutta ja keskustelivat uskonnosta. Italialainen partisaani ampui Gerhard Baerin yhtätoista päivää ennen sodan päättymistä huhtikuussa 1945. Vielä tammikuussa Baer kirjoitti rintamakirjeessä taistelevansa hyvän eli natsien puolella.

Siis miten tavallisista ihmisistä tuli natseja? Kysymyksen piilo-oletus tekee sen mahdottomaksi vastata. Siinä oletetaan, että tavallinen ihminen on hyvä. Miten siis hyvästä tulee pahan aseenkantaja? Se ei mahdu järkeen ja kaikkein vähiten hyvien ihmisten läheisten järkeen.

Hirmuhallintojen menestyksen ympäri maailmaa tajuaa paremmin, jos kokeeksi olettaa tavallisen ihmisen pahaksi. Miten muuten natsien ja kommunistien väkivallan koneistot olisivat voineet toimia niin kauan kuin ne toimivat? Ne tarvitsivat katutason hyväksynnän tai sitä vastaavan, pelkoon tai kyynisyyteen pohjaavan välinpitämättömyyden.

On vaivatonta etsiä vastausta kysymykseen, miten tavallisesta, pahasta ihmisestä, tulee natsi.

Pitävätkö veriset tyrannit pienistä lapsista ja pörröisistä eläimistä? Totta kai. Ovathan he ihmisiä.

Jari Tervo

Mutta ihmisen pitäminen luontojaan pahana on vain romanttinen vastakuva siitä, että häntä pitää hyvänä. Ihmisen pahuus ei ole vastaus mihinkään kysymykseen, koska se vastaa kaikkiin kysymyksiin samalla tavalla. Miksi ihmiset kannattivat Hitleriä? Koska he olivat pahoja. Miksi ihmiset kannattivat Stalinia? Koska he olivat pahoja. Despoottien ja diktatuurien tutkiminen muuttuu hyödyttömäksi, kun vastaus tiedetään aina valmiiksi.

Kirjeenvaihtaja Katarina Baerin isoäiti oli siis sydämellinen, avokätinen ja natsi. En epäile toimittajan todistusta. Harvoin on tohdittu liittää natseihin lämpimiä laatusanoja. Heidät ja heidän aatteensa on saatanallistamalla eristetty. On toivottu, että silloin oppi ei leviä.

Mutta eivät natsienkaan hirmuteot olleet paholaisen työtä. Ihmiset niihin syyllistyivät. Natsit eivät olleet demonisen hohdokkaita, vaan groteskin käytännöllisiä: Auschwitzin keskitysleirin komendantin Rudolf Hössin vaimo neuvoi lapsiaan pesemään kotipihaltaan poimimansa mansikat. Auschwitzin piipuista niitten päälle laskeutui epämiellyttävästi tuhkaa. Rudolf Höss hirtettiin 16. huhtikuuta 1947 Auschwitzin keskitysleirin krematorio I:n edustalla.

Ymmärrän sydämellisen natsi-isoäidin sotivan monien ihmisten luutuneita natsikäsityksiä vastaan. Isoäiti on niin kaukana Hösseistä ja karjuvista, kiiltäväsaappaisista monokkeliupseereista. Käsityksiä on syytäkin ravistella.

Ihmisen on vaikea hyväksyä toisen ihmisen sielunrakennetta vähintään yhtä mutkikkaaksi ja pohjattomaksi kuin omaansa. Raja hyvän ja pahan välillä ei kulje ihmisten välillä, vaan heidän sisällään.

Pitävätkö veriset tyrannit pienistä lapsista ja pörröisistä eläimistä? Totta kai. Ovathan he ihmisiä.

Jari Tervo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija