Saamelaiset ovat kyllästyneet posken silittäjiin

Ima eli Inger-Mari Aikio-Arianaick on saamelainen elokuvaohjaaja, tuottaja ja runoilija Utsjoelta. Ansioistaan huolimatta hän kokee usein olevansa kulttuuritilaisuuksissa vain koriste, jolla halutaan osoittaa järjestäjän omaa suvaitsevaisuutta tai monikulttuurisuutta. Entä miksi toimittajat ottavat yhteyttä Saamenmaahan vain saamelaisten kansallispäivänä?

Kotimaa
Inger-Mari Aikio-Arianack
Inger-Mari Aikio-Arianack on runoililija eikä tarvitse paijaamista.Sámmol Lukkari / Yle

Minäkin Yle Lapin toimittajana sain Imalta korvamakiaa.

- Kerroit kauniisti saavutuksistani kulttuurissa, mutta perimmänen syy tähän haastatteluun on se, että nyt on saamelaisten kansallispäivä ja lähetykseen haluttiin kiintiösaamelaisen haastattelu, toteaa Inger-Mari Aikio Arianaick.

Osui ja upposi. Taiteilijan työssään Ima on joutunut hämmentäviin tilanteisiin.

- Olen ollut monissa tapahtumissa edustamassa saamelaista runoilijaa ja välillä palaute on käsittämätöntä. Tilaisuuden jälkeen joku voi tulla kehumaan saamenpukua ja lepertelemään. Minuun ei suhtauduta kuten runoilijaan, vaan siellä on niitä posken silittäjiä, jotka puhuvat kuin koiranpennulle. Miten voi olla mahdollista, että aikuinen ihminen tulee silittämään toista aikuista poskesta? Ei kukaan menisi Eeva Kilven poskea silittämään.

Kiintiösaamelaisen arki

Ima kertoo karun tarinan saamelaistaiteilijan elämästä.

Miten voi olla mahdollista, että aikuinen ihminen tulee silittämään toista aikuista poskesta? Ei kukaan menisi Eeva Kilven poskea silittämään.

Inger-Mari Aikio-Arianaick

- Tuttavani otti minuun yhteyttä ja ehdotti yhteistä esiintymistä runotapahtumassa, jossa hän soittaisi musiikkia ja minä lukisin runoja. Pian kuulin, että tapahtumassa on jo yksi saamelaisesiintyjä. Epäilin otettaisiinko meitä mukaan ollenkaan ja olin oikeassa. Ei järjestäjiä kiinnostanut olenko hyvä runoilija tai osaanko lausua, heille riitti, että mukana on yksi saamelainen. Saamelaisleima otsassa estää näkemästä minua taiteilijana.

Tilannetta voisi korjata tiedon lisääminen, uskoo Inger-Mari Aikio-Arianaick. Norjan mallista voitaisiin ottaa Suomessakin opiksi.

- Henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä. Norjan kouluissa kiertää jatkuvasti nuoria saamelaisia tapaamassa ihmisiä ja sehän aukaisee silmät, kun annetaan mahdollisuus tavata saamelaisia ja huomata, että ihmisiä tässä kaikki ollaan. Ei porot, laavut ja puvut ole koko kuva saamelaisista.