Vanhuspommi puristuu suurten ikäluokkien timantiksi

Suurten ikäluokkien iso elämänmuutos houkuttelee myös teatterintekijöitä. Hämeenlinnan teatteri on tarttunut ajankohtaiseen aiheeseen, eläköityvään ikäpolveen. Yli kuusikymppisillä on yhä haaveita, joita ehtii toteuttaa eläkkeellä.

teatteritaide
Ohjaaja Hannu Tyhtilä jää eläkkeelle ja jättää Hämeenlinnan teatterin näyttämön, ainakin toistaiseksi
Ville Välimäki

Ruostetta ja timantteja on Hämeenlinnan teatterin ainoa kevään ensi-ilta. Se pureutuu suurten ikäluokkien isoon elämänmuutokseen eläkeiän koittaessa. Kohde- ja samaistumisryhmää löytyy varmasti teatteriyleisöstä.

Näytelmässä urakkansa hoitanut "kuusvitosten" porukka juhlii Tarjan eläköitymistä ja haihduttaa yhdessä huolta tulevasta murroksesta. Näytelmä on itsekin eläkkeelle jäävän ohjaaja Hannu Matti Tyhtilän jäähyväistyö. Näytelmän teema on analysoitu omakohtaisesti.

- Eläkkeelle jäänti ei suinkaan merkitse elämän pysähtymistä.

Tyhtilän mielestä yli 65-vuotiaat eivät ole loppuunkäytettyä tavaraa, jotka ovat astumassa pois elämän juoksumatolta.

Toivon, ettei meitä syytettäisi ahneeksi ikäluokaksi, vaan ihmisarvo säilyisi. Emme ole vanhuspommi.

- Työn tehokkuus lisääntyy. Taitoa ja kuntoa riittää edelleen. Yhteiskunnassamme kuitenkin epäillään yli kuusikymppisten työtaitoa: hiljattain puhuttiin jopa palkanlaskemisesta työkunnon heiketessä.

Tyhtilä on toista mieltä.

- Suurilla ikäluokilla on yhtä lailla haaveita, joita toteuttaa. Toivon, ettei meitä syytettäisi ahneeksi ikäluokaksi, vaan ihmisarvo säilyisi. Emme ole vanhuspommi.

Mika Myllylän tarina oli ajassa kiinni

Ohjaajaa ei pelota työelämästä poisjäänti. Takana on pitkä ura, usein osuvasti ajassa kiinni, kuten teatteriohjaajan kuulukin olla.

Tyhtilän kädenjälkeä ovat olleet mm. Yksityiset tähtitaivaat, Kivenpyörittäjän kylä, Autiotalo, nykyajan Romeo ja Julia Neumannin musiikista rakennettuna sekä Mika Myllylästä kertova Riisuttu mestari, kipeä tilitys huippu-urheilusta.

- Kyllä ne minusta aina ovat olleet ihan oikeaan aikaan tehtyjä kuten tämä suuret ikäluokatkin. Erityisen koskettavaa oli, kun Mika Myllylä itse kävi katsomassa esitykseni.

Lapsenlapset tärkeitä

- Tyhjiö täyttyy lastenlasten hoidosta ja harrastuksista. Kun on seurannut kuusikymppisiä, on pikemminkin iskenyt pelko, että heillä tuntuu olevan enemmän kiirettä kuin työssäkävijöillä. Uskon, että itselläni tasapaino löytyy. Ehkä vielä ohjaankin, katsotaan nyt.

Yli 65-vuotiaat ovat Tyhtilän mielestä, ja kuten näytelmässäkin käy ilmi, aktiivisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallista elämää viettävää väkeä.

- Olemme hyviä kuluttajia, hyviä yhteiskunnan jäseniä. Lastenhoitoasiat on hyvin tärkeitä meille. Pahinta olisi jäädä kiikkutuoliin ja jämähtää siihen, Tyhtilä purkaa.

- Jos pitää työyhteisön ystävyyksistä kiinni ja hankkii uusia, on elämässä lujasti kiinni. Itse vietän vaimoni Marja Louhijan kanssa eläkepäiviä Helsingissä. Omalla alalla ei ikärajaa olekaan. Näytelmissäkin tarvitaan ikääntyviä ihmisiä. Samaistumiskohtaa!

Hämeenlinnan teatterin näytelmä "Ruostetta ja timantteja" tulee ensi-iltaan ystävänpäivänä 14. helmikuuta.