Suomalaisiin on helppo tutustua, väittää bosnialainen Sejla

"Kukaan ei ole kiusannut minua siksi, että olen ulkomaalainen enkä puhu täydellistä suomea."

Kotimaa
Sejla Haskic
Sejla HaskicSatu Haapanen / Yle

Sejla on bosnialainen autonasentaja, joka eleli vielä seitsemän vuotta sitten ihan tavallista bosnialaisen nuoren naisen elämää. Sitten hän kohtasi Suomessa pakolaisena asuvan miehensä, joka oli tullut kotimaahan käymään vuosien tauon jälkeen.

Nuoret tutustuivat, rakastuivat, avioituivat. Suomeen tullessaan Sejla oli jo raskaana.

- Menin päiväkotiin työharjoitteluun. Olihan se tietysti vähän vaikeaa, koska en osannut suomea. Kaikki olivat kuitenkin ystävällisiä ja opettivat esimerkiksi kaikki työvälineet.

Oltuaan muutaman kuukauden töissä Sejla Haskic jäi äitiyslomalle. Amina-tytär on nyt 6-vuotias. Parin vuoden kuluttua syntyi Sara-tytär, joka on nyt 4-vuotias. Sejla itse opiskelee parhaillaan Etelä-Savon ammattiopistossa maahanmuuttajien talouskoulussa.

Sejla aikoo jatkaa opiskelua, mutta luultavasti ei autonasentajaksi, vaan ehkä lähihoitajaksi.

Kaverien kanssa kahvilla

Tyttäret Amina ja Sara puhuvat sujuvasti sekä suomea että bosniaa. Bosniaa puhutaan kotona, suomea päiväkodissa ja kavereitten kanssa.

Sejla puhuu suomenkieltä, jota on helppo ymmärtää. Hän kertoo, että äitiyslomien aikana kielitaito heikkeni, koska kotona pärjäsi pelkällä bosnialla ja hänellä oli aika vähän mahdollisuuksia puhua suomea.

- Suomenkieli sujuu sitä paremmin, mitä enemmän puhun sitä tuttujen ja naapureitten ja opiskelukavereitten kanssa. Jos on pelkästään kotona, ehtii unohtaa asioita ja sanoja. Yritän kotonakin katsoa telkkarista uutisia. Jos en ymmärrä kaikkea, katson sanakirjasta.

Sejlalla on suomalaisia kavereitakin.

- Juodaan kahvia ja jutellaan.

Mistä uskonnonopettaja?

Sejla on huolissaan lastensa uskonnonopetuksesta. Koko perhe on muslimeja, mutta tytöt eivät ole saaneet uskontonsa mukaista opetusta. Ruokailun suhteen ei ole ollut ongelmia: päiväkoti on ottanut hyvin huomioon uskonnon mukanaan tuomat vaatimukset tyttöjen ravinnosta.

Uskonnon opetuksen järjestäminen on kuitenkin pienessä kaupungissa vaikeaa. Sejla toivoo tilanteen muuttuvan, kun tytöt menevät kouluun.

- Amina osaa lukea ja siksi hänen olisi pitänyt oppia myös joitakin rukouksia. Mikkelissä ei kuitenkaan ole ketään, joka opettaa.

- Surettaa, että tytöt eivät osaa vastata, kun heiltä kysytään, mikä sinun uskontosi on.