Näkökulma: Metsäkaartilaisten kohtaloista Suomessa on vaiettu

Valtaosa asevelvollisista vietti 70 vuotta sitten jatkosodan toista talvea Karjalassa rintamalla, mutta myös kotirintamalla elettiin korsuissa. Sodasta kieltäytyneet metsäkaartilaiset kävivät omaa sotaansa piileskellen kiinniottajia, valtiollisen poliisin ja päämajan valvontaosaston organisoimia joukkoja.

Ajankohtainen kakkonen
Kivikoiden keskellä sijainnut metsäkaartilaisten korsu on rakennettu uudelleen Kullaan Joutsijärven erämaassa.
Metsäkaartilaisten uudelleenrakennettu korsu Kullaan Joutsijärven maastossa muistuttaa sodastakieltäytyneiden oloista.YLE
Pentti Sillankorva kertoo poliisin kuulusteluotteista
Pentti Sillankorva kertoo poliisin kuulusteluotteista.

Jatkosodan maanalaisesta toiminnasta ja virkavallan toimista kotirintamalla on jäänyt selvittämättömiä tapauksia lähihistoriaamme.

Kuolemantapaukset kiinniottotilanteissa ja pidätysselleissä tapahtuivat epäselvissä olosuhteissa ja esimerkiksi metsäkaartilaisten kodeissa. Vaimoihin ja lapsiin kohdistunutta väkivaltaa ei ole virallisiin poliisiraportteihin kirjattu.

Tuon ajan muisti on lähes kadonnut. Kertojien joukko harveni jo sotavuosien aikana.

Esimerkiksi Hämeenkyrössä jahdatuista metsäkaartilaisista kuoli yhdeksän. Poliisiraportit ovat omalla tavallaan kirjanneet tapahtumat, mutta toisenlainen näkökulma löytyy yhden hengissä selvinneen, Reijo Sjöblomin, muistelmista Hämeen yhteistyö -lehdessä 1980-luvulta. Sjöblom muistelee kotietsintöjä Wessmaneilla Kyröskoskella huhtikuussa 1943:

Ryhmän johtaja, tuomari Planting, riehaantui, kiersi sormensa Lahjan hiuksiin heitellen ja potkien Lahjaa sinne tänne. Vihdoin hän heitti Lahjan seslongille selälleen. Hän hakkasi Lahjaa seslongin alla olleella kumiteräsaappaallani ja nyrkillä päähän. Lopuksi hän painoi pyssyn rintaa vasten sanoen: ”Minä ammun sinut”

Yhdeksänkuinen poika ja 2-vuotias tyttö joutuivat katselemaan raakaa äitinsä käsittelyä. Tyttö huusi ”Älkää lyökä äitiä! Äiti on hyvä!...

…Ennen vanginkuljettaja Kuotilalle tuloa olivat poliisit pistelleet Lahjan silmiä. Hän kertoi rukoilleensa poliiseilta, ettei puhkoisi silmiään hänen 9-kuukautisen lapsensa tähden. Kuotilassa ei Lahja saanut enää suutaan auki. Talon muuripadassa lämmitettiin vettä, jossa sai peseytyä verestä ja muusta. Kuotilan emäntä kysyi:”mitä teille on tehty, kun paikat ovat noin mustana mustelmista.”

Etsityn Wessmanin luut löytyivät vuonna 1945 Kyröskosken suojeluskunnan ampumaradan takaa.

Olen päässyt haastattelemaan vajaata kymmentä maanalaista sotaa omakohtaisesti muistavaa aikalaista Ajankohtaisen kakkosen Jatkosota 70 -sarjaan. Niistä saa pienen aavistuksen sotavuosiemme toisinajattelijoiden toiminnasta ja kohtelusta.