Koirakahvilassa kuolataan lihavartaita ja koirankahvia

Koirien omassa kahvilassa kaksi- ja nelijalkaiset tutustuvat toisiinsa ja herkuttelevat sulassa sovussa. Kuppilaan kokoontuneet hännänheiluttajat saavat myös koirattomat hymyilemään.

ilmiöt
Koira omistajansa sylissä koirakahvilassa.
Juha-Petri Koponen / Yle

Koirien omat kahvilat tekevät pikkuhiljaa tuloaan Suomeen. Esimerkiksi Lahteen avattiin vastikään paikka, jossa kaikki ruokalistoja myöten on suunniteltu hännänheiluttajien mieltymysten mukaan.

Karvaiset asiakkaat omistajineen ovat löytäneet paikan nopeasti. Se on koettu tarpeelliseksi, vaikka reilu vuosi sitten voimaan tulleen lakimuutoksen mukaan lemmikin saa viedä myös tavalliseen ruokapaikkaan.

Lihavarrasta mässyttävän ranskanbuldoggi Milon omistaja Jonna Ilmonen kertoo, että tavallisissa kahviloissa ja ravintoloissa koiriin suhtaudutaan ynseästi.

- Heti, kun laki tuli, oviin alkoi putkahdella ”ei koiria” -lappuja. Terassilla olemme käyneet kerran, mutta siihen se jäi.

Aivan Ilmosen naapuriin Lahden Karjalankadulle avautunut koirakahvila_ Ihmisen paras ystävä_ oli hänen mielestään enemmän kuin tervetullut.

- Täällä parasta on se, että voi vain kävellä sisään eikä tarvitse miettiä, voiko koiran ottaa mukaan ja mistä haen töihin lähtiessäni kahvimukillisen. Täällä tuntee itsensä tervetulleeksi, Ilmonen sanoo ja hörppää maitokahviaan.

Lattialla pieni musta koira lipoo ruttuisia huuliaan ja tuijottaa omistajaansa. Kuolalla kiillotetulle lautaselle on jäänyt pala porkkanaa ja kurkkua. Lihat ovat hävinneet parempiin suihin.

Koira syö.
Ranskanbuldoggi Milon suosikkeja ovat vartaaseen pujotellut nakit, juustot ja lihapullat. Juha-Petri Koponen / Yle

Kahvilakulttuuria pitää opetella

Lahden lisäksi koirakahviloita löytyy Suomesta vasta muutamasta kaupungista, esimerkiksi Tampereelta.

Lahtelainen yrittäjä Laura Kantoluoto kertoo, että koiraväellä riittää opeteltavaa kahvilakulttuurissa.

- Suomessa koiramyönteistä touhua on vähän. Koirat ovat tottuneet olemaan koirapuistoissa ja näyttelyissä, mutta kahvilakäyttäytymiseen ei ole vielä opittu.

Ensimmäinen kerta koirakahvilassa sujuu yleensä totutellessa. Pikkuhiljaa sekä ihmiset että koirat ymmärtävät, mistä on kyse.

- Toisella kerralla ihmiset ovat rentoja ja koirat tietävät, miten täällä käyttäydytään. Että istutaan tuohon, juodaan kahvit ja katsellaan, keitä tulee ovesta.

Koirakahvilan pelisäännöt ovat yksinkertaiset. Kiltit ja terveet koirat ovat tervetulleita. Lemmikki pysyy hihnassa koko vierailun ajan ja uusiin koirakavereihin tutustutaan rauhassa.

Kahville saa pistäytyä myös ilman koiraa.

Asiakas koirakahvilassa.
Jonna Ilmonen käy koirakahvilassa lähes päivittäin. Itselleen hän ostaa kahvia, Milo-koiralle lihanameja. Juha-Petri Koponen / Yle

Voimapiirakkaa ja herkkuhepuleita

Kassa kilahtelee säännöllisin väliajoin, kun Laura Kantoluoto rahastaa asiakkaita.

Pullaa ja kahvia ihmisille. Lihavartaita, herkkuhepuleita ja voimapiirakkaa koirille – koirankahvia unohtamatta. Se ei olekaan mitään perussumppia vaan lihalientä yrteillä, rasvalla ja lihanpalasilla höystettynä.

Lihavarras on suurta herkkua. Siitä syödään pelkät lihat.

Jonna Ilmonen

- Olemme nauraneet koirille, että tuon kaverin kahvitunti ei kauaa kestänyt. Se on yksi hujaus, kun ne ovat sen latkineet.

Kahvilassa käy tasainen puheensorina. Nurkkapöydässä istuu äiti lapsineen, keskemmällä nainen silittelee sylissään kerällä makaavaa kääpiövillakoiran pentua. Saman pöydän äärellä kiireisen oloinen mies nauttii aamiaista.

Viereisessä huoneessa surisee trimmauslaite, kun villakoiran karvapeitettä siistitään kevätkuntoon.

Koira murtaa jään

Pienen kahvilan puolella ventovieraatkin ovat löytäneet yhteisen puheenaiheen, koirista.

- Koirat tuovat paljon hyvää mieltä asiakkaille ja ohikulkijoille, jotka jäävät välillä ikkunaan katselemaan tänne ja ihmettelemään, että kivan näköistä, ja koirat heiluttavat häntää, yrittäjä Laura Kantoluoto sanoo.

Hän kertoo panneensa merkille, että karvakorvien läsnäolo vapauttaa tunnelman.

On jännä, miten koira rikkoo jään ja antaa luvan jutella henkilökohtaisista asioista.

Laura Kantoluoto

- Tavallisessa kahvilassa kukaan ei ala jutella vieressä istuvalle, että onpa sulla kivat kengät, mistä ostit tai että ihana tukka. Jos ihmisellä on koira, voi jutella mitä tahansa. On jännä, miten koira rikkoo jään ja antaa luvan jutella henkilökohtaisista asioista.

Keskustelu aaltoilee luontevasti koiraperheiden aamurutiineista ruokailuihin ja lenkityksiin.

- Koirissa on niin paljon myönteistä voimaa, että se avaa ihmiset juttelemaan ja hymyilemään, Kantoluoto virnistää.

Koirat seurailevat ihmisten toimia kahvilassa välinpitämättömän tyytyväisinä.

Kun paikat ja uudet kaverit on nuuskittu, herkut syöty ja koirankahvit juotu, useamman kuin yhden nelijalkaisen silmät alkavat lupata.

Toista kahvikuppiaan tyhjentävän Jonna Ilmosen tuolin vieressä lattialla venyttelee sammakkoasennossa koirakahvilakonkari Milo. Silloin tällöin se nousee ylös ja kurkistaa parinkymmenen sentin korkeudella olevaan lasivitriiniin. Läpinäkyvän oven takana huokuttelevat koirien murkinat.

- Lihavarras on suurinta herkkua. Siitä syödään pelkät lihat, Ilmonen sanoo ja silittää koiraansa.