Koe uusi yle.fi

Annikki Kariniemen intohimona Lapin luonto

Filosofian- ja kasvatustieteiden maisteri, Marja L.Tuominen tekee väitöskirjaa kirjailijan luontosuhteesta. Annikki Kariniemellä kehittyi vahva suojeluasenne Lapin luontoa kohtaan. Hän kirjoitti kriittisesti 1950-luvulla Kemijoen valjastamisesta ja 60-70-luvuilla hän radikalisoitui entistä vahvemmin.

kulttuuri
Kirjailijoiden juhlat. Muun muassa kirjailijat Jarno Pennanen, Annikki Kariniemi ja Hannu Salama ravintolapöydässä.
Annikki Kariniemi kirjailijoiden seurassa v. 1964. Mukana kuvassa muun muassa kirjailijat Jarno Pennanen ja Hannu Salama.Kalle Kultala

Suomen Kuvalehdessä ja Suomen luonto- lehdessä julkaistiin Kariniemen lapin metsien käsittelyä ja tekoaltaiden rakentamista vastustavia kirjoituksia. Luonto oli aina läsnä myös hänen kirjoissaan. Annikki Kariniemi (1913 - 1984) oli Suomen ensimmäinen naiseräkirjailija ja Lapin ensimmäinen naiskirjailija.

Marja L. Tuominen kertoo yllättyneensä kuinka ajankohtaisia teemoja Annikki Kariniemen ajatukset ovat edelleen.

- Annikki puhui etelän rahamiehistä jotka tulevat oman hyödyn nimissä ja tämän päivän kaivostoiminta on rinnastettavissa tuohon aikaan. Raha vain on muuttunut kansainväliseksi.

Joet ja metsät olivat osa Annikki Kariniemeä

Tutkimuksessa käy ilmi, että Annikin rakkaus Lapin luontoon syntyi lapsuudessa.

- Hänen isänsä oli agronomi ja hyvin boheemi luonne. Hän oli kiinnostunut luonnosta ja opetti lapsilleen luonnonilmiöitä. Perhe myös kalasteli ja vietti paljon aikaa luonnossa. Miehet metsästivät.

Annikki Kariniemen toinen aviomies, eversti Oiva Willamo vaikutti myös kirjailijaan, kertoo Marja L. Tuominen.

- Oiva Willamo oli intohimoinen eräihminen ja he viettivät vapaa-aikansa luonnossa metsästäen ja kalastaen. Annikille kalastaminen oli suorastaan intohimo.

1970-luvulla Annikki Kariniemen kirjoissa näkyi kuinka eräsuhde muuttui ja suhde metsästykseen vaihtui kriittiseksi. Marja L. Tuominen kertoo esimerkin nuorten kirjasta Tupsukorva. Kirja ilmestyi 1974.

- Kirja on kirjoitettu nuoren ilveksen näkökulmasta. Ilves väistelee ihmistä ja erämaat pienenevät Tupsukorvan ympärillä. Lopuksi Tupsukorva ammutaan.

Kirjassa arvostellaan myös Kemin teollisuutta joka saastuttaa ja Vietnamin sotaa jossa käytetään sinappikaasua. Aika erikoisia teemoja nuorten kirjassa.

- Eräässä aikalaisarvostelussa mainitaan, että tämän kirjan luettuaan lapset varmaankin heittävät aseet nurkkaan, jotta tulevaisuudessakin voitaisiin nähdä uhanalaisia eläimiä, lisää Tuominen.

Haltijat ja henget

Annikki Kariniemen luontosuhteeseen kuului myös myyttinen puoli. Tarinoissa liikkuvat henget, etiäiset ja haltijat, kertoo Marja L. Tuominen.

- Annikin talossa Ylitornion Törmäsjärvellä sijaitsevassa Sinisessä Pirtissä oli seinässä isot raot hirsien välissä. Annikki sanoi, että ne ovat haltijoita varten, jotta ne pääsevät kulkemaan. Taidettiin ne raot myöhemmin tilkitä, kylmähän siellä pirtissä tuli.

Kirjailijalla oli oma ihannekuva luonnosta.

- Hän halusi, että ihminen ja luonto olisivat tasapainossa. Luonto oli hänen silmissään monivivahteinen, rikas ja monipuolinen. Sinne kuuluivat myös henget ja haltijat, sanoo Tuominen.