Kansantaiteenkeskus kaatoi säätiön

Jorma Jokinivan mukaan Kansantaiteenkeskuksen rakentaminen kuormitti liikaa Kansanmusiikkisäätiön taloutta. Oikeus kuuli maanantaina säätiön talousrikosoikeudenkäynnissä entisiä asiamiehiä ja Kaustisen kunnanjohtajaa.

Kotimaa
YLE / Petri Kuikka

Kansanmusiikkisäätiön entinen asiamies Jorma Jokiniva tuli säätiön palvelukseen toistamiseen syksyllä 2006. Sitä ennen kansanmusiikkijuhlien järjestäminen oli tullut hänelle tutuksi eri tehtävissä vuosina 1972-89.

Tällä kertaa toimintaympäristö oli täysin muuttunut, todisti Jokiniva säätiön talousrikosjutun vastaajana oikeudessa. Aiemmin kansanmusiikkijuhlien mahdolliset tappiot korvattiin välittömästi kunnan budjetista, nyt säätiöllä oli jo miljoona euroa velkaa, koska kunnan avustus valuikin Kansantaiteenkeskukselle.

- Rahoitustilanne oli hyvin rasittunut, olin yllättänyt siitä, sanoi Jokiniva.

Kuuden miljoonan euron pytinkiin saatiin valtion rahaa neljä miljoonaa, kaustislaisten kontolle jäi kaksi miljoonaa lainaa ja osakepääomaa. Säätiön ja kunnan lisäksi keskusta omistivat muun muassa yksityiset ihmiset ja yhdistykset.

Jokinivan mukaan kansantaiteenkeskus saatiin Kaustisella maakuntaneuvos Viljo S. Määttälän ansiosta.

- Hänellä oli hyvät suhteet ministeriöihin. Se oli poliittisen rahanjaon aikaa, silloin rakennettiin paljon kuilttuurikohteita muun muassa Kuhmoon ja Savonlinnaan

Kansantaiteenkeskus rakentamisesta päätettiin valtuustossa yhden äänen erolla.

- Päätös oli erittäin vaikea valtuustossa. Oltiin heti alusta alkaen huolissaan, että mistä tämä rahoitetaan, muisteli säätiön hallituksessa istunut kunnanjohtaja Arto Alpia.

Ajatuksena oli, että säätiö vuokraisi koko rakennuksen ja hankkisi sinne elämää ja tapahtumia, joilla rahoitettaisiin kustannukset. Pian kuitenkin kunta aloitti kiinteistöyhtiön avustamisen, jolloin säätiön osuus pieneni.

- Vuonna 1997 käyttöön otettu KTK on edelleen punainen vaate monelle kuntalaiselle, myöntää Alpia.

Karu totuus paljastui äkkiä

Edesmennyt säätiön hallituksen puheenjohtaja, maakuntajohtaja Altti Seikkula lähestyi Jokinivaa työtarjouksella vuoden 2006 festivaaleilla.

- Seikkula kertoi tulevasta juhlavuodesta siihen saadusta 150 000 euron EU-markkinointihankkeesta. Kun kysyin taloustilanteesta, hän sanoi, että älä siitä huolehdi, keskity juhlien luomiseen.

Jokiniva kertoo ensi töikseen aloittaneensa syksyllä 2006 säätiön tilanteen kartoittamisen puhuttelemalla henkilökuntaa tilanteesta. Tilanteen karuus paljastui kun hän jutteli kirjanpitäjän kanssa.

- Kirjanpitäjä kysyi, mistä aiot saada palkkarahat 42 henkilölle kuun lopussa.

Juhlavuosi 2007 karahti pahasti kiville

Seikkula halusi palauttaa 40-vuotisjuhlavuonna 2007 kansanmusiikkijuhlat juhlat vanhaan loistoonsa. Taustalla kummitteli jo usean vuoden jatkunut kävijämäärien lasku. Tapahtumaan budjetoitiin Jokinivan mukaan Seikkulan käskystä 50 000 myytyä lippua kun edellisinä vuosina lippuja oli mennyt kaupaksi noin 30 000 kappaletta.

- Lippuja myytiin lopulta vain 35 000. Kävijämäärä tosin nousi 80 000 ihmisestä 120 000 kävijään. Vuonna 2006 oli aloittanut täysin uusi hallitus Seikkulaa ja Alpiaa lukuun ottamatta. Ei minulla tai uudella hallituksella voinut olla minkäänlaista käsitystä, mikä oli realistinen myyntitavoite, puolusteli Jokiniva.

Juhlavuodeksi saatiin myös paljon uusia, valtakunnallisia sponsoreita. Kolikolla oli kuitenkin kääntöpuolensa, juhlien rakenteet piti päivittää uudelle vuosituhannelle, että ne kelpasivat yritysvieraille. Tämä tuli hyvin kalliiksi.

Töitä tehtiin talouden kääntämiseksi

Syyttäjän lähtiessä siitä, etteivät asiamiehet tai hallituksen jäsenet tehneet tarpeeksi talouden tasapainottamiseksi, todistivat asiamiehet ja Alpia maanantaina muuta. Esimerkiksi Leinonen kertoi laatineensa kaksi tervehdyttämisohjelmaa, mutta Seikkulan toiminta haittasi niiden toteuttamista.

- Seikkula touhusi operatiivisessa johtamisessa tontillani. Hän palkkasi muun muassa henkilökuntaa ohi säätiön hallituksen.

Myös Jokiniva kertoi säästöohjelmistaan ja niiden kariutumisesta.

- Keskeisin ongelma oli puheenjohtajan persoona. Hallitus oli yleisesti sitä mieltä, että rakenteellisia muutoksia ja säästöjä on tehtävä. Seikkula vastusti leikkauksia, samoin kunnan edustajat. Esimerkiksi Kansantaiteenkeskuksessa oli ympärivuotista ravintolatoimintaa, mutta ei asiakkaita, kertoi Jokiniva oikeudelle.

Lopulta Jokiniva sai puolitettua Kansantaiteenkeskuksen vuokran ja vähennettyä henkilökuntaa.

- EU:n hankemaailma oli iso ongelma. Seikkulan suosimien hankkeiden johdosta koko Kansantaiteenkeskus ajautui toisarvoisiin hommiin. Niiden kautta saatiin avustuksia, mutta niillä oli myös aina 30 prosentin omavastuuosuus. Ja olemassa olevaa toimintaa ei voi hankkeilla toteuttaa, vaan aina pitää olla jotain uutta.

Jokiniva yritti sanojensa mukaan löytää uutta rahoitusta muun muassa Kulttuurirahastolta ja Svenska Kulturfondetilta. Neuvottelut etenivätkin, mutta tuloksena olivat moitteet puheenjohtajalta. Säätiöön ei saanut tuoda ulkopuolisia.

Jokiniva halusi myydä tarpeettomia rakenteita kuten Pelimannitalon ja Mosalan mökit. Mökeille löytyi ostaja, joka tarjosi 280 000 euroa. Ostaja halusi kunnalta leirintäalueen tontille pitkän vuokrasopimuksen, mutta kunnassa asia ei edennyt. Lopulta mökit myytiin halvemmalla kunnan kehitysyhtiölle.

- Alpia toimi tässä enemmän kunnan kuin säätiön edun mukaan, moitti Jokiniva.

- Mökkien ostajaehdokas oli nimeltään Russian Center (suom. Venäläinen keskus). Kukaan ei kertonut tarkemmin, kuka sen takana oli. Ei kukaan uskaltanut niillä tiedoilla vuokrata keskeisellä paikalla olevaa tonttia, vastasi Alpia.