Radikaalin vanhushoitajan paikka on avoinna - toiveissa korttelimalli

Loppuuko vanhusten makuuttaminen vuodeosastoilla vanhuspalvelulakiin? Oikeaan muutokseen tarvitaan radikaaleja nuoria hoitajia ja lääkäreitä, jotka tarttuvat toimeen sanoo professori Erkki Vauramo.

Kotimaa
Infografiikka
Yle Uutisgrafiikka

Entä jos itsenäisen kunnan statussymboli olisikin vanhusten palvelukortteli eikä terveyskeskuksen vuodeosasto? Kortteli sijaitsisi keskeisellä paikalla. Siellä olisi vanhusten hoivakoti, asuntoja eri-ikäisille ihmisille ja yhteisiä tiloja kaikille korttelin asukkaille. Lähellä olisi koulu, pihapiirissä päiväkoti. Eri sukupolvet eläisivät rinnakkain, asioisivat samoissa lähikaupoissa ja kävisivät korttelin kahvilassa. Kuulostaa aika erilaiselta kuin se, että muistisairas ihminen piilotetaan vuodeosaston sänkyyn. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan se on Suomessa aivan liian yleistä.

- Nyt tarvitaan nuori radikaali hoitajakunta uudistamaan koko homma, sanoo Aalto-yliopiston professori Erkki Vauramo.

Vauramon mukaan korttelimallilla saataisiin pidemmän päälle aikaan säästöjä verrattuna nykyisenkaltaiseen laitoshoitoon.

Nyt tarvitaan nuori radikaali hoitajakunta uudistamaan koko homma.

Erkki Vauramo

- Ihannetapauksessa voidaan lähteä puhtaalta pöydältä ja rakentaa kokonainen ikääntymiskeskus, sanoo Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioden johtaja Tarja Myllärinen.

Myllärinen muistuttaa mallin toimivan jo pienessä mittakaavassa:

- Esimerkiksi siten, että terveyskeskus, vuodeosasto ja vanhusten päiväkeskus sijaitsevat samassa rakennuksessa ja lähellä on esimerkiksi hierojayritys.

Vauramo laskee, että jos vanhustenhuolto kuntouttaisi Suomessa kuten Ruotsissa, vanhukset asuisivat kotonaan pidempään. Väestöön suhteutettuna Suomessa riittäisi Ruotsin mallilla vanhuksille noin 43 500 hoivapaikkaa eli 27 000 vähemmän kuin nykyisin. Näin Vauramon laskelmien mukaan säästyisi vuosittain 1,23 miljardia euroa. Esimerkiksi Kuntaliitossa Vauramon laskelmat herättävät kysymyksiä.

"Olemassaolevat laitospaikat on helppo täyttää"

Vanhustenhoito on kunnan taloudessa yksi kustannuskysymys muiden joukossa.

- Laitospaikat ovat olemassa, ne on sinänsä helppo täyttää. Lyhyellä aikavälillä muutos maksaa. Kunnissa olisi ajateltava pitkäjänteisemmin, sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Riitta Kuusisto penää ajattelutapojen muutosta.

Vanhuspalvelulaki antaa eväitä muutokseen. Laissa määritellään, että "toimintayksikköjä on johdettava vanhuksen kuntoutusta tukien".

- Se on elävä käytäntö jo monin paikoin, mutta erot ovat suuria kuntien välillä, Kuusisto myöntää.

Kuusisto uskoo, että suuri olisi kaunista. Valtiovalta miettii kuntapalvelurakenneuudistusta ja siitä seuraavia kuntaliitoksia. Yksi esimerkki Suomen tulevaisuudesta voi olla Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote. Kolmessa vuodessa Eksote on vähentänyt 200 työvuotta ja 145 pitkäaikaispaikkaa. Siellä on päätetty perustaa kuntoutussairaala ja lopettaa terveyskeskusten vuodeosastot. Professori Vauramon mukaan nämä ovat olleet vanhustenhoidon kannalta hyviä ratkaisuja. Etelä-Karjalassa terveydenhuoltojärjestely on synnyttänyt kosolti keskustelua koko olemassaolonsa ajan.

- Uskon, että mitä isommat hartiat, sitä paremmin vanhustenhoito onnistuu, Kuusisto kuvailee.

Laitospaikkoja vähennetään, paranevatko kotiolot?

Vanhuspalvelulain myötä vanhuksen on saatava hänelle myönnetyt palvelut kolmessa kuukaudessa. Se ei siis välttämättä tarkoita loppua suomalaisten makaamiselle vuodeosastoilla odottamassa seuraavaan paikkaan pääsyä. Loppua ei ole näkyvissä Vauramon arvostelemalle SAS-järjestelmälle. Lyhenne tulee sanoista suunnittele, arvioi ja sijoita. Professori näkisi Suomessa mieluummin Ruotsin mallin, jossa kuntouttaminen alkaa heti. Suomessa apua tarvitseva vanhus odottaa sijoituspäätöstä.

- Työkäytäntöjen muuttaminen on haaste, kuvailee Kuntaliiton erityisasiantuntija Eevaliisa Virnes.

Tavoitteena on ollut vuosia, että kotona asumisen tukia lisätään, siihen suuntaan on Virneksen mukaan edetty.

Juuri asuminen on suuri kysymys. Ihmisen vanhetessa hänen kotiinsa on tehtävä korjauksia ja hankittava apuvälineitä. Vanhuspalvelulain Virnes uskoo kannustavan kuntia pitkäjänteiseen suunnitteluun, jota Vauramokin penää.

- Siirtymäkausi tarkoittaa laitospaikkojen vähentämistä. Samaan aikaan on parannettava kotipalveluja, Virnes painottaa.

Hänen mukaansa kaikilla työntekijöillä pitäisi olla vanhusta kuntouttava ote työhön. Lisäksi tarvitaan erityistyöntekijöitä, jotka voivat antaa neuvoja myös muille työntekijöille. Vauramo muotoilee asian siten, että vanhustyössä olisi erotettava hoitotyö ja huonepalvelutyyppinen hotellityö.