Lakanakoira voi olla myös erinomainen metsästäjä

Huippuunsa viritetyn ajokoiran omistajaa voi verrata huippu-urheilijan valmentajaan. Koiran ravinnosta, levosta ja liikunnasta on pidettävä tarkasti huolta, jotta piiskahäntä voi hyvin ja menestyy kilpailuissa. Metsästyskauden ulkopuolellakaan ajokoirasta ei ole sohvaperunaksi, vaan säännöllinen liikunta on elinehto.

luonto
Nainen ja ajokoira.
Tarja Nyyssönen / Yle

Mikkelin Tupalassa omakotitaloalueella vihreän talon pihassa on tavallisen näköinen koira-aitaus tavallisen näköisellä koirankopilla varustettuna. Koiraa ei kuitenkaan talvimaisemassa näy. Ovikellon pirahdus ei aiheuta haukkua tai tassujen töminää sisällä, ja sitä alkaa jo miettiä, tulinkohan oikeaan taloon. Asuuko täällä varmasti suomenajokoira? Ovi avautuu ja koiranomistaja Jaana Strandman tervehtii iloisesti tulijaa. Pian ovelle saapuu myös Jälkipelin Valma, pian 9-vuotias ajokoiranarttu. Valma nuuhkaisee tulijaa, heiluttaa häntää ja lipaisee poskesta, mutta ei hypi eikä hötkyä.

- Pari ensimmäistä vuotta Valma oli todella villi. Ei löytynyt meiltä kotoa paikkaa jota se ei olisi energisenä koirana sotkenut. Näyttelyissäkään ei voitu alussa käydä, kun Valma oli niin vallaton, mutta pentuhöperyydestä päästyään Valma on ollut kotioloissa mitä rauhallisin koira, Jaana Strandman kuvailee koiraansa.

Suihkaus parfyymia

Valma on niin sanottu "lakanakoira" eli se nukkuu yönsä emännän kainalossa, puhtaissa lakanoissa, eikä suinkaan monelle jäniskoiralle tyypillisesti ulkokopissa pehkuissa.

- Valma on meidän perheen täysivaltainen jäsen. Ei löydy Suomesta huvipuistoa, jossa Valma ei olisi vieraillut. Monet hotelli- ja kylpyläyöt on myös tullut koiran kanssa vietettyä, mutta erityisen innostunut Valma on karavaanarielämästä, Strandman nauraa ja rapsuttaa koiraansa korvan takaa.

Myöskään ajokoirille tyypillistä märän koiran hajua ei Valmasta tupsahda, vaan kiiltäväturkkinen otus tuoksuu jopa hyvälle. Selityskin tuoksulle löytyy.

- Valman turkista ja kynsistä pidetään hyvää huolta ja voihan se olla, että emännän parfyymiä lipsahtaa välillä koirankin turkkiin.

Piiskahäntien parissa on hyvä olla

Ajokoiriin liittyy paljon vanhoja, sitkeitäkin uskomuksia. Yhden uskomuksen mukaan ajokoiran ajohalut katoavat, jos koira viettää aikaa sisällä tai perheen parissa. Jälkipelin Valma on elävä esimerkki siitä, kuinka tämä uskomus ei pidä paikkaansa. Valma on ajokoiran urallaan saavuttanut sekä muotovalion että käyttövalion arvot.

- Vajaa viisivuotiaana Valma saavutti muotovalion arvon ja samana vuonna vielä käyttövalion arvonkin. Ei sitä ihan joka päivä saa omistaa koiraa, joka on ulkomuodollisesti näin hyvä ja lisäksi vielä erinomainen ajokoirakin, Strandman sanoo ja samaan hengenvetoon kertoo kaiken tämän olleen kovan työn takana.

Palkintopokaaleja
Tarja Nyyssönen / Yle

Pennusta lähtien Valma on päässyt ahkerasti metsään ja ensimmäinen jänisajo tapahtui koiran ollessa karvan yli 3 kuukautta.

- Heti ensimmäisestä ajusta lähtien Valma on tiennyt, miksi metsään mennään. Sinne mennään pitkäkorvia jahtaamaan. Jäniksiä Valmalta on ammuttu, mutta enempi olemme keskittyneet kilpailutoimintaan, itsekin innokas metsästäjä Jaana Strandman kertoo.

Valmalla on oma kunto-ohjelma, jonka mukaan sitä liikutetaan. Metsästyskaudella koiran päivittäinen liikunta on kevyempää.

- Aamulla kävelylenkki, iltapäivällä kävely- tai juoksulenkki ja viikonloppuisin metsää. Joskus myös viikolla käydään metsässä treenaamassa, eli silloin Valma saa juosta vapaana.

Tarja Nyyssönen / Yle

Metsästyskauden ulkopuolella, maaliskuusta elokuun lopulle, Jälkipelin Valma liikkuu hihnassa. Tiukan jäniskauden jälkeen on pieni hengähdystauko paikallaan, mutta heti kun pyörätiet ovat ajokunnossa, alkaa Valman treenaaminen.

- Kesäkuukausina meillä poljetaan pyörällä. Valma juoksee vieressä mielellään. Semmoista 800 - 1200 kilometriä tulee kesässään poljettua. Yleensä 15-20 kilometrin lenkit heitetään aamuöisin, ettei koiralle tule liian kuuma, Strandman kertoo.

Herkut parempiin suihin

Myös ruokavalion kanssa on oltava tarkkana. Loppasuuna Valmalle kelpaisi kaikki ruoka, jopa pakastemansikat.

- Monet kerrat on pöydälle jääneet leivät ja leivokset vaivihkaa hävinneet parempiin suihin perheen ollessa poissa. Nyt on kyllä opittu, ettei pöydälle voi mitään jättää, Strandman nauraa.

Parin kolmen vuoden kuluttua Valma jää eläkkeelle jänishommista. Sen jälkeen kilpailukalenteria ei enää täytetä, mutta näyttelyissä Valma saattaa silloin tällöin vilahtaa omaksi ja perheensä iloksi. Metsää ei kuitenkaan unohdeta eläkkeelläkään.

- Kyllä me varmasti myös Valman vanhuudenpäivinä käydään metsässä pupujussien hajuja ottamassa, mutta kilpailutouhuihin ei enää lähdetä. Valma on saanut olla terveenä ja ilman loukkaantumisia. Toivottavasti myös eläkepäivät sujuisivat ilman vaivoja, Strandman sanoo ja rapsuttaa ajokoiraansa hellästi korvan takaa.