Anna Perho: Koska olen tyttö

Eräs nainen sanoi minulle että olen tyhmä, koska en ole feministi, kertoo Anna Perho blogissaan.

Yle Blogit
Anna Perho
Anna PerhoVille Juurikkala

Lauseeseen kiteytyy kaikki se, mikä äärifeminismissä on rasittavaa. Liike, joka esittää olevansa tasa-arvon asialla, mutta tuomitsee toisinajattelijat, on mielestäni älyllisesti yhtä vakuuttava kuin Matti Nykäsen aforismikirja.

Kannatan - kuten jokainen sivistynyt ihminen - ihmisten tasaveroista kohtelua. Siksi peukutan humanismia. Se ei sulje puolta maailman väestöstä ihmisoikeuksien edistämisen ulkopuolelle.

Olen myös allerginen "meidän naisten täytyy pitää yhtä"-puheelle. Miksi minun täytyisi "pitää yhtä" vaikkapa Sarah Palinin kanssa? Kun valitsen ystäviä ja liittolaisia, tarkastelen heidän ajatuksiaan ja arvojaan, en haaroväliä.

En myöskään ymmärrä lainkaan joidenkin feministien pohjatonta tarvetta ulkoistaa omanarvontuntonsa jokaisen marry me ding dong -tyyppisen lillukanvarren kohdalla. Tarkoitan siis ilmiötä, jossa joku eskokiesi sanoo ensin jotain naisen arvoa mahdollisesti alentavaa, josta aatteen naiset sitten saavat kollektiivisen itkuraivarin.

Itse olen haluton luovuttamaan itsetuntoani toisten käsiin ja suosittelen samaa myös muille. Ei voi vaatia arvostusta muilta, jos ei ensin arvosta itse itseään. Siksi kreisissä morsiuspuvussaan poppaava Krista Siegfrieds onkin minun tulkintani mukaan profeministisen huutosakin airut: nainen joka toteuttaa haaveitaan ja intohimojaan ankeuttajista huolimatta. Girls can!

(Missä muuten viipyy Diggi Loo-Diggi-Ley -kappaleen feministinen diskurssianalyysi? Laulussahan hoilataan mm. "kaikki katsovat minua …minusta voi tulla mitä ikinä haluankaan", ja laulajat ovat MIEHIÄ. Minne unohtuivat NAISTEN mahdollisuudet? Epää!)

Suomi on yksi harvoista maailman maista, jossa naiset voivat tehdä aivan mitä vain samoin oikeuksin ja velvollisuuksin kuin miehet. Miksi hassata tätä ainutlaatuista tilaisuutta sinänsä oikeutetun historiallisen kaunan jatkuvaan vainoharhaiseen resonointiin, kun maailmassa on satoja miljoonia naisia, jotka eivät osaa edes haaveilla siitä vapaudesta, joka meillä on?

Naiset ja miehet ovat lähtökohtaisesti yhtä kyvykkäitä kaikkeen, paitsi synnyttämiseen. Mahdolliset rajoitukset tulevat vastaan henkilökohtaisten ominaisuuksien kohdalla.

Suomen laki ei estä naisia tekemästä mitään sellaista asiaa mitä miehetkin saavat tehdä. Siksi meidän pitäisi vain rohkeasti tehdä asioita, joita haluamme tehdä ja hoidattaa sitten mahdollinen ylijäävä hyväksynnäntarpeemme jollain ammattilaisella.

Suurin osa maailman naisista elää oloissa, jossa feminismin kiihkeimmillekin muodoille löytyisi täysi oikeutus. Harmi vain, että liikkeet ovat harvoin aktiivisia siellä, missä henkistä tukea eniten kaivattaisiin. Yleensä samanmieliset puhuvat samanmielisille, mikä parantaa maailmaa käytännön tasolla hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Tosin aatteellista toimintaa tai oikeaoppisempia euroviisusanoituksia paljon oleellisempaa on sivistys. Niin kauan kuin tytöt (ja pojat) eivät pääse kouluun, maailma ei tule muuttumaan. Ainoa vähääkään realistinen keino edistää ihmisten välistä tasa-arvoa maailmanlaajuisesti on tarjota heille koulutusta ja ehkäisyvälineitä.

Meidän oloissamme suurimmat rajat, jotka meitä rajoittavat, asetamme me itse. Eivätkä ne rajat kulje jalkojen välissä.

Anna Perho
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kolumnisti, joka on työskennellyt tv-tuottajana, radiojuontajana ja käsikirjoittajana