Koe uusi yle.fi

Lastenpsykiatri Sinkkonen: Hellikää lapsianne!

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen jaksaa vuodesta toiseen puhua itsetunnosta. Hän vertaa itsetuntoa vesisäiliöön, jonka pinta vaihtelee. Vesisäiliötä ei voi täyttää tyhjillä kehuilla, vaan läsnäololla, hellyydellä ja turvallisuudella. Sinkkosen mielestä kasvatuksen suurin harha on, että se voisi sujua vain positiivisten tunteiden vallassa.

Kotimaa
Jari Sinkkonen
Jari Sinkkonen kirjoitti omistuskirjoituksia kirjoihinsa ennen ja jälkeen luentojen. Susanna Pekkarinen / Yle

Lastenpsykatrian dosentti Jari Sinkkonen astelee Mikkelin konsertti- ja kongressitalon aulaan. Hän suuntaa kirjapisteelle, jossa on jo vanhempia odottamassa tuoreeseen teokseen omistuskirjoitusta. He ovat odottaneet Sinkkosta, vaikka tietävät, että sali täyttyy saapumisjärjestyksessä, ja viivyttely voi tarkoittaa hyvän istumapaikan menetystä.

- Tulisipa pian, on kuulemma luvannut tulla. Nimikirjoitus on nyt saatava, kirjaan tai poskeen, äidit vitsailivat vielä hetki ennen Sinkkosen saapumista.

Omistuskirjoitusten jälkeen loputkin kuuntelijat suuntaavat saliin. Yleisössä on tasaisesti äitejä ja isiä. Koululaisten vanhemmille tarkoitettu luento kiinnosti Mikkelissä niin, että luentoja jouduttiin tällä kertaa järjestämään kaksi. Yli 1 400 ilmoittautunutta ei mahdu kerralla samaan saliin.

Sinkkonen puhuu terveen itsetunnon puolesta

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen hipsii lavalle ja hymyilee lempeästi. Hän aloittaa luentonsa sillä asialla, joka suomalaisia kasvattajia on puhuttanut jo vuosikymmeniä. Hyvä itsetunto on muodostunut jo hokemaksi, mutta silti sen määrittely ja itsetunnon vahvistamisen tärkeys on tälläkin kertaa Sinkkosen luennon punainen lanka.

- On ollut kampanjoita, että lapsia ei kehuta ja kiitetä tarpeeksi. No nyt on kehuttu, mutta meno ei ole kummemmaksi muuttunut, Sinkkonen pohtii.

Sinkkonen muistuttaa, että jokainen lapsi on yksilö myös itsetunnoltaan. Hän kertoo omista lapsistaan, joista keskimmäinen on aina pulpahtanut pintaan kuin korkki, tilanteesta kuin tilanteesta.

- Jokaisella on omanlaisensa temperamentti. Silti jokainen lapsi tarvitsee hellyyttä, läheisyyttä ja aikaa. Moni nykyinen isä kertoo, ettei ole aikanaan saanut hellyyttä ja rakkautta omalta isältään, ja haluaa nyt katkaista tämän kierteen. Hellät sanat ovat tulleet yleensä äidiltä, mutta tilanne on muuttumassa.

Terve itsetunto on Sinkkosen mielestä sitä, että ihminen tietää, mitä osaa, mitä ei. Terve itsetunto vaihtelee alueelta toiselle ja eri aikoina, on hyviä ja huonoja päiviä. Vanhempi voi vahvistaa lapsen itsetuntoa kannustamalla ja kehumalla, mutta ei pelkästään suorituksista.

- Lapsi voi myös helliä huonoa minäkuvaa, koska silloin epäonnistuminen tuntuu pienemmältä. Tervettä on, kun tietää, että ei vaikkapa osaa espanjaa, mutta tieto tästä on kimmoke muutokseen.

Sinkkonen kertoo esimerkin pojasta, joka uskoi tai uskotteli, ettei kelpaa sellaisena kuin on. Poika arveli, että ei koskaan löydä kivaa tyttöystävää. Lastenpsykiatri löi pojan kanssa viidestä eurosta vetoa, että kesään mennessä hän löytää tyttöystävän. Näin kävi, ja tuli maksun paikka.

- Sain maksun 20 sentin ja 50 sentin kolikoina, mutta kuitenkin. Tämän esimerkin tarkoitus on, että on usein turvallisuutta tuottavaa, kun hokee, että olen surkea, olen huono.

Jo vauva voi olla masentunut

Sinkkonen ei kuitenkaan usko tyhjiin kehuihin eikä niihin kannusta. Lapsen itsetunnon kehitys lähtee jo siitä, miten vanhemmat häntä katsovat, kun hän on vauva.

- Katseen merkitystä ei saa unohtaa. Millaisin silmin katsomme lapsiamme? Vauvan tulisi voida kokea, että hän on täydellinen sellaisena kuin on. Jo vauva voi olla masentunut.

Sinkkonen kertoo jälleen esimerkin tyylikkäästä pariskunnasta sairaalan päivystyshuoneesta. He istuvat vierekkäin, selaavat älypuhelimiaan, äidin sylissä makaa vauva, joka ei päästä pihaustakaan, on vain.

- Siinä tulee mieleen, onko vauva antanut periksi, kun se on mykkä, ei yritä enää saada kontaktia vanhempiinsa.

Sinkkonen peräänkuuluttaa aikuisilta läsnäoloa, joka ei kuitenkaan tarkoita suorittamista ja sitä, että koko ajan on kivaa.

- Kasvatuksen suurin harha on, että se voisi sujua vain positiivisten tunteiden vallassa. Kun lapset olivat 30 vuotta sitten arkoja ja vetäytyviä, nyt he ovat pitelemättömän agressiivisia. Pitää olla kykyä asettaa rajat, mutta vanhempi ei saa säikkyä kielteisiäkään tunteita. Lapsi tarvitsee silloin aikuisia kokeakseen olevansa turvassa näiden tunteidensa kanssa.

Sinkkonen arvelee, että vanhempien vaikeus kohdata kielteisiä tunteita johtuu siitä, että vanhempi itse ei ole lapsena saanut näyttää kielteisiä tunteita eikä ole oppinut käsittelemään niitä.

Rajojen asettamisessa olennaista on, että teot ja puheet ovat samassa linjassa. Jos ensin sanoo, ettei aio ostaa tältä reissulta osteta irtokarkkia ja sitten kuitenkin ostaa, lapsi oppii, että aikuisen sanoilla ei ole merkitystä.

- Silloin lapset joutuvat ottamaan pomon paikan. Lapsi kuitenkin odottaa, että hänelle asetetaan rajat. Moni nykvanhempi lähtee kuitenkin mukaan monimutkaisiin laulu- ja tanssiesityksiin, jolloin lapsi manipuloi, mutta on sisäisesti epävarma. Silloin lähdetään korruption tielle.

Kasvatukseen ei ole niksipirkkavinkkejä

Luennon jälkeen kiiruhdan kysymään Sinkkoselta muutaman täydentävän kysymyksen. Onko ihmisen itsetunto joskus valmis?

- Sehän on kokonaispersoonallisuuden elementti ja vaihtelee iän myötä. Saavutukset ja menestyminen nostavat sitä, menetykset ja tappiot laskevat. Terveeseen itsetuntoon kuuluu nimenomaan sen vaihtelu, se ei voi olla koko ajan hyvä. Jos se on koko ajan huono, puhutaan masennuksesta.

Eikö meille vanhemmille ole vielä mennyt perille, miten lapsen itsetuntoa vahvistetaan?

- Ei voi koskaan sanoa, että tee näin, näin lapsesi saa hyvän itsetunnon. Ne on mokomat sellaisia, kukin omanlaisensa. Vaikka vieressä istuisit ja sanoisit että se on ihan hyvä, se riittää, niin lapsella saattaa olla tunne, että ei riitä vielä. On tähtioppilaita, jotka menestyvät koulussa ja harrastuksissa, mutta koko ajan on tunne, että ei ole tarpeeksi hyvä, eikä silloin välttämättä auta, mitä sanomme. Mutta me voimme tehdä parhaamme ja se mitä voimme tehdä, on helliä, pitää ihanana ilman mitään suorituksia, ilman, että meidän kasvot loistavat vain silloin kun hän on menestynyt ja saanut jotain aikaan. Että hän kelpaa sellaisena kuin on, räkänenänä.

Tarvitaanko sitten lisää jarisinkkosia vai lisää järkeviä vanhempia?

- Sinkkosta tuskin voi kloonata, eikä tarvitsekaan, vaan kyllä se on terveen järjen voitto, joka vie asioita eteenpäin, Sinkkonen virnistää. Hän rientää kirjoittamaan jälleen omistuskirjoituksia ennen kuin seuraava luento alkaa.