Kari Haakana: Suomalaista sensuuria

Viranomaisten harjoittamaa mielivaltaista sensuuria pidetään diktatuurien tai kehittymättömien demokratioiden ongelmana. Mutta sensuuri on totista totta Suomessakin, kirjoittaa Kari Haakana blogissaan

Yle Blogit
Kari Haakana
Olli Sulopuisto

Perustuslain kahdestoista pykälä lupaa jylhästi, että Suomen kansalaiset saavat ilmaista, lähettää ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään estämättä. Jos tiedot, mielipiteet ja viestit todetaan oikeudessa lainvastaisiksi, seuraa rangaistus. Mutta vasta jälkikäteen. Sensuuri on juuri tätä: tietojen julkistamisen tai vastaanottamisen estäminen ennakolta ja ilman oikeuden päätöstä. (Varmuuden vuoksi: sensuuria ei ole esimerkiksi se, että Yle Uutisten päätoimittaja estää tämän kirjoituksen julkaisun tai toimittaja ei julkaise tähän kirjoitukseen tarkoitettua blogikommenttia).

Näin siis periaatteessa. Käytännössä sensuuri näyttää voivan hyvin. Kansalainen Matti Nikki onviiden vuoden ajan (siirryt toiseen palveluun)ollut viranomaisten sensuurin kohteena. Oikeus ei ole tuominnut Nikkiä, vaan hänen sensurointinsa on pohjautunut poliisin päätökseen.

Nikin virhe on se, että hän on pystyttänyt lapsiporno.info-nimisen sivuston. Nikki perusti sivut kritisoidakseen silloisen liikenneministeri Lindénin ajamaa hanketta, jossa poliisille annettiin valtuudet pystyttää ns. lapsipornosuodatin. Suodatin on surkuhupaisa nimitys välimuistille, joka estää pääsyn joukolle mahdollisesti lapsipornoa sisältäviä sivuja. Nykyisin listaa ylläpidetään laiskanlaisesti eivätkä kaikki operaattorit edes tarjoa suodatinta oletusarvoisesti asiakkailleen.

Poliisin päätöksellä Nikin poliisin toimintaa kritisoiva sivusto lisättiin estolistalle. Nikin sivuille pyrkineet suomalaiset törmäsivätilmoitukseen, (siirryt toiseen palveluun)jossa annettiin ymmärtää Nikin jakelevan lapsipornoa, jota sivustolla ei ole koskaan ollut. Poliisi siis leimasi Nikin rikolliseksi sen lisäksi, että se harjoitti perustuslain vastaista ennakosensuuria.

Nikki on, ainakin joidenkin operaattoreiden kohdalla, saanut sivustonsa pois poliisin estolistaltahallinto-oikeuden päätöksellä. (siirryt toiseen palveluun)Oikeus ei kuitenkaan tehnyt päätöstä sillä perusteella, että Nikin sivusto ei sisältänyt lapsipornoa vaan siksi, että sivusto sijaitsi Suomessa (ja suodatuslista oli tarkoitettu ulkomaisen materiaalin suodattamiseen). Kaiken muunhyvän lisäksi Nikki määrättiin maksamaan itse oikeudenkäyntikulunsa. Nyt korkein hallinto-oikeus on puimassa Nikin tapausta. KHO on pähkinyt juttua jo puolentoista vuoden ajan.

Nikki ei ole lapsipornon levittäjä eikä sen puolustaja. Nikki on koko jupakan ajan yrittänyt todistaa yhden asian:sensuuri ei ole tehokas keino (siirryt toiseen palveluun)estää lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa, jota levitetään lapsipornona.Verkkoon kohdistuva sensuuri yleensäkin (siirryt toiseen palveluun)on ennen kaikkea irtopisteitä keräävien poliitikkojen keino antaa kuva siitä, että he tekevät jotakin. Taustalla on syvä, mahdollisesti tarkoituksellinen väärinymmärrys siitä, miten Internet toimii. Tästä syystä Nikki on joutunut viranomaisten mielivallan kohteeksi tavalla, jota on vaikea uskoa todeksi Suomessa.

Samaan aikaan oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ajaa jo moneen kertaan toimimattomaksi todetun estolistan laajentamista. Asian tiimoilta antamassaanhaastattelussa (siirryt toiseen palveluun)ministeri puhuu hurskaasti sananvapauskysymysten perusteellisesta arvioinnista. Matti Nikin kohtelussa sananvapauskysymykset eivät näytä painaneen minkään vertaa, joten ministerin vakuuttelua perusteellisesta arvioinnista on vaikea uskoa.

Kari Haakana
Kirjoittaja on Yle Internetin palvelupäällikkö