Säätyläisten juhlaherkut samoja Pietarissa, Pariisissa ja Joroisissa

Ruoasta on tullut tohtori Maarit Knuuttilalle sydämen asia. Etnologina, mutta myös kokkina ja keittiömestarina hän on jo vuosikymmenten ajan päässyt katsomaan ruokakulttuuria eri näkökulmista. Hänen omia herkkujaan ovat yhtä hyvin aasialaiset ruoat kuin talkkuna ja viilikin.

Kotimaa
Maarit Knuuttila
Maarit KnuuttilaSatu Haapanen / Yle

- Ruoasta on tullut minulle sydämen asia, kun olen saanut tutkia sitä yli 30 vuotta eri näkökulmista, Maarit Knuuttila sanoo. Hän toivoo yleisen tiedon 1700- ja 1800-luvun ruoista ja ruoanvalmistustavoista antavan perusteita, kun halutaan laatia esimerkiksi historiallisia ruokalistoja.

Vastikään julkaistiin Knuuttilan teos "Saimaan alueen ruokakulttuuria ja ruoallista kulttuurihistoriaa". Se tuo esille kansanomaisen ruokakulttuurin ominaispiirteitä sekä ruokaan liittyviä tarinoita. Siinä on myös poimintoja kartanoiden juhlamenuista. Esimerkiksi Joroisten Wättilän kartanossa tarjottiin lounaaksi vuonna 1812 pasteijoita, lohta, siikaa, lintupaistia ja erilaisia leivonnaisia.

Reseptit rouvien vihoissa

Entisajan rouvilla oli tapana pitää käsinkirjoitettuja reseptivihkoja. Vihoista löytyy samoja herkkuja kuin tämänkin päivän juhlapöydästä. Maarit Knuuttila mainitsee esimerkkeinä creme bruleen ja charlotte russen.

- Kansan keskuudessa oli tietysti erilainen tyyli kuin säätyläiskodeissa, mutta niissäkin tarjottiin juhlassa parasta, mitä pystyttiin.

Säätyläisten juhlatarjoilut olivat samantyyppisiä kaikkialla Euroopassa. Pitojen ruokalistan perusteella ei voinut päätellä, missä päin Eurooppaa pidot pidettiin.

- Jos 1920-30-luvun keittokirjoja katsoo, ne ovat täysin kansainvälisiä. Ei siellä ole mitään erityisen suomalaisia piirteitä.

Sekametelisoppaa

Jos eurooppalaisen juhlapöydän makuun pääsi Savossa, oliko olemassa joku kansanomainen juhlapöytä suomalaisille?

- Juhlapöydät olivat samankaltaisia kaikkialla itäisemmällä puolelle Suomea: piirakka- ja kukkokulttuuri nousevat esiin, vastaa Maarit Knuuttila.

- Perusjuhlaruokaa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa on ollut hernerokka, ihan samanlainen rokka, jota tänä päivänäkin syödään.

- Se oli tyypillinen juhlaruoka ja sen ympärille ruvettiin rakentamaan muuta tarjontaa.

- Jos on haluttu viettää hienompia häitä ja joku sukulaisista on ollut kartanossa töissä ja nähnyt jonkun oikein hienon ruoan, se otettiin listalle. Esimerkiksi sekametelisoppaa saatettiin laittaa häissä jälkiruokana riisipuuron kera.