Uudet kalanpyydysmerkit voivat olla luontoihmisen "Amorin nuoli"

Pyydysten merkintää koskevat kalastuslain säännökset muuttuivat viime keväänä. Merkitsemiskäytäntö on nyt aiempaa tiukempi. Kahvipöydissä pyydyksien on naureskeltu olevan oiva deittialusta.

luonto
Juha Vauhkosen haastateltavat kokemassa katiskoja.
Jarmo Mononen

Tänä talvena talvikalastusväki on joutunut opettelemaan uutta kalanpyydysten ja avantojen merkintäkulttuuria. Pyydysten merkintää koskevat kalastuslain asetukset ja säännökset muuttuivat viime keväänä.

Kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Jarmo Mononen kertoo, että avovesikaudella ja jääaikaan merkinnöissä on kolme tärkeää sääntöä.

- Yli kymmenen metriä pitkä pyydys on aina merkittävä molemmista päistä. Siellä on myös oltava omistajan nimi ja yhteystiedot, joko osoite tai puhelinnumero.

Jäällä on kalastaessa käytettävä vähintään 1,2 metriä korkeaa salkoa, jossa on vähintään 2 senttiä korkea heijastin. Pyydyksen lisäksi yli 40 -senttiset avannot on myös merkittävä. Talvisalossa väri ei saa olla valkoinen.

- Perussääntö on, että pyydyksen päässä pitää olla merkki, Mononen korostaa.

Lisäksi pyydyksistä on löydyttävä merkintä siitä, että on oikeus kalastaa. Näin on, jos vesialueen osakaskunta sitä vaatii. Mononen muistuttaa, että lainsäätäjä on uusien säännösten kanssa vakavissaan.

- Jos talvella esimerkiksi oikeat salot tai yhteystiedot puuttuvat, niin kyseessä on talteenoton peruste.

Merkit käteviä ja kestäviä

Monosen mukaan pyydysmerkkien hinnat eivät päätä huimaa ja käytössä ne ovat varsin kätevät entisiin risunetsintöihin verrattuna.

- Itse totesin, että on tullut aikaisemmin oltua pikkusen tyhmä, kun on niitä risuja etsinyt. Aurausmerkit on helppo kuljettaa, ne on kevyitä ja kestäviä. Kotimaiset viitat maksavat vähän yli euron, toteaa Mononen.

Moni on kritisoinut nimen ja yhteystietojen laittamista kenen tahansa silmien alle. Mononen kuitenkin muistuttaa, että sen ei välttämättä tarvitse olla pinnan päällä. Yhteystiedot voi laittaa esimerkiksi pohjaanlaskunaruun.

- Töissä kahvipöydässä eräs tyttö nauroi, että tämähän on hirveän hyvä. Hän on luontoihminen ja haluaisi sellaisen kaverin itselleen, joka metsästää, kalastaa ja liikkuu luonnossa. Kapakasta ei sellaisia oikein löydy. Nyt ei tarvitse kuin hiihdellä jäätä pitkin ja sieltä löytyy nimi yhteystietoineen, johon ottaa yhteyttä, Mononen nauraa.

Hän jatkaa virnistellen, että vielä kun on fiksu, niin vähän rantapusikosta tsiigailee, että minkä näköinen uros siellä pyydysmerkeillä kuljeksii.