Nokkahuilu on saanut haastajia

Nokkahuilu on edelleen monen alakoululaisen ensimmäinen koulusoitin, mutta musiikin opetuksen uudet tuulet ovat tuoneet kouluihin myös muita aloitussoittimia.

Kotimaa
Kuvassa nokkahuilua soittavia koululaisia uudessa luokassa.
Petri Puskala / Yle

Monissa perheissä ihmetellään sitä, miksi juuri nokkahuilu on perinteisesti valittu suomalaisissa kouluissa musiikinopetuksen välineeksi. Nokkahuilun valinnalla on kuitenkin omat syynsä.

- Kansakoulussa ja sen myötä myös peruskoulussa tavoitteena on ollut yhdenmukainen ja tasavertainen mahdollisuus tehdä jotain yhdessä, aloittaa Lahtelaisen Lotilan koulun musiikkiluokkien opettaja Terhi Hildén.

- Nokkahuilu sopii näiltä osin erinomaisesti opetussoittimeksi, sillä se on edullinen, eli kaikilla on mahdollisuus hankkia se ja se on pieni, eli pieni lapsikin pystyy käsittelemään sitä ja se on niin ollen myös helppo kuljettaa.

- Yksi syy lienee myös se, että suomalainen koulujärjestelmä on perinteisesti ottanut vaikutteita Saksasta, jossa nokkahuilulla on niin ikään vahva asema opetussoittimena.

- Nokkahuilun varjopuolina voidaan pitää vaikkapa sitä, että se ei ole helppo soitin, eikä sillä ole paljoa sovelluksia, sitä ei esimerkiksi ole totuttu käyttämään bändisoittimena. Se on myös motorisesti vaikea soitin ja jos ajatellaan viivastolla olevia nuotteja, niin otteet eivät aina noudata samaa logiikkaa.

Pirunpilli ei ole ainoa vaihtoehto

Musiikinopetuksen uudet tuulet ovat tuoneet kouluihin vaihtoehtoja nokkahuilulle.

- Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää vaikka laatta- eli ns. orff-soittimia, jotka ovat motorisesti helpompia ja noudattavat tavallaan pianon logiikkaa, kertoo Hildén.

Monissa maissa koululaisten ensimmäinen soitin on ukulele, joka avaa lapselle kielisoitinten maailman ja sekin on pieni ja edullinen.

- Ukulele on varteenotettava vaihtoehto ja tänne meille Lotilan kouluunkin on saatu kolme suloista ukuleleä, eli maailmanmusiikki tulee tänne meillekin, myös soitinpuolella.

- Yksi erittäin tärkeä soitinryhmä on lyömäsoittimet sekä motoriikan, rytmien että oppimisen kannalta.Esimerkiksi djembe ja monet muut afrikkalaiset soittimet, jotka eivät opeta melodiaa, vaan rytmiikkaa, ovat onneksi tulleet Suomeen monella tapaa Drum Circle-opetustavan kautta.

- Itse ajattelen niin, että pääasia on se, että käytetään päätä, suuta, käsiä ja mahdollisesti vielä jalkoja mahdollisimman monipuolisesti musiikin maailmassa.

Musiikki auttaa oppimaan

Musiikinopetuksen tutkiminen ja uudet opetusmenetelmät ovat tuoneet musiikista esille aivan uusia puolia ja hyötyjä.

- Musiikki on erinomainen väline silloin, kun opetetaan yhdessä tekemistä. Musiikki on lisäksi siitä hieno opetusväline, että kun tavoitteena on yhteinen musiikillinen onnistuminen, niin kilpailuhenki, joka saattaa olla stressaava tekijä, jää pois, pohtii Hildén.

- Musiikilla on lisäksi aivoja aktivoiva vaikutus. Tämän huomaa hyvin vaikkapa silloin, kun ylivilkkaalle oppilaalle annetaan soitin käteen, niin musiikkiin keskittymisellä on selvästi rauhoittava vaikutus ja sama toimii päinvastoin, kun kyseessä on aliaktiivinen oppilas.

- Monelle on jäänyt elinikäisiä traumoja ennen vanhaan pidetyistä yksinlaulukokeista. Nykyään tällaista ei enää tehdä, vaan jos oppilas on musikaalinen, mutta ei osaa laulaa, voi hän tarttua soittimeen ja toteuttaa itseään sen avulla.