Elämä jatkuu vaikka toivoa ei enää ole

Neljä vuotta syöpää sairastanut Juri ei taistelusta huolimatta selviä. Kuusivuotiaan pojan perhe yrittää antaa pojalle mahdollisimman normaalin loppuelämän.

Kotimaa
Lääkärit -kyltti Lastenklinikan sairaalassa Helsingissä.
Jarno Mela / Lehtikuva

Vuonna 2008 kaksivuotias Juri sairastui syöpään, hänellä todettiin aivokasvain. Lääkärien ennustusten mukaan viiden vuoden jälkeen sairastumisesta kuusikymmentä prosenttia selviää. Sairastumisen jälkeen alkoivat rankat hoidot. Sairauden oletettiin jo olevan ohi, mutta syöpä iski takaisin agressiivisemmin kuin koskaan.

Tällä hetkellä Juri on kotona hyvässä voinnissa. Hän elää melkein kuin muutkin kuusivuotiaat.

- Hän leikkii sisarusten kanssa, juoksee ja nauraa. Elää sillä tavalla ihan tavallista elämää, kertoo Jurin äiti Elisa Leppäkorpi.

Syöpähoidot loppuivat keväällä 2011. Sen jälkeen magneettikuvat ovat olleet puhtaita, kunnes viime marraskuussa löytyi uusi kasvain. Kasvain leikattiin menestyneesti. Syöpää on kuitenkin edelleen kuusivuotiaan elimistössä, koska tauti on päässyt uusiutumaan.

- Juri on saanut hyvin rankat hoidot, jotka ovat kuluttaneet luuytimet todella heikoiksi, eikä hän kestä enää parantavia hoitoja, äiti toteaa.

Nyt on tarkoitus aloittaa antiangiogeneettinen hoito, joka estää verisuonien kasvun syöpäkudokseen.

- Mikäli tällainen hoito tehoaa, sillä saadaan lapselle lisää elinaikaa kuukausista jopa vuosiin, Elisa Leppäkorpi kertoo.

Elämää toivottomuuden keskellä

Nykypäivänä suurin osa syöpään sairastuneista lapsista selviää. Leppäkorven perhe kuuluu vähemmistöön. Toivoa ei enää ole. Perhe pyrkii antamaan pojalle vielä mahdollisimman normaalin loppuelämän.

- Aina on pelko, että oma lapsi ei selviä. Kun tällainen tilanne tulee, se syö voimia aivan väistämättä. Pään saa pidettyä pinnalla hyväksymällä tosiasiat. Paras on pyrkiä tekemään, mitä pystyy tekemään, eikä jäädä voivottelemaan, Elisa Leppäkorpi sanoo.

Perhe on elänyt reilu neljä vuotta syöpälapsiperheen elämää. Voimat ovat lopussa kaikilta. Äiti kertoo olevansa sairaslomalla masennuksen vuoksi.

- Iso tekijä omassa jaksamisessa on, että osaa pyytää ja ottaa vastaan apua myös itselle. Yksin tätä ei kukaan missään nimessä jaksa, Elisa Leppäkorpi toteaa.

Jurilla ei ole muistikuvia elämästä ennen syöpää, eikä hänelle ole kerrottu, ettei hän selviä siitä. Äidin mukaan pojalle ei puhuta kuolemasta, ellei hän itse ota asiaa puheeksi. Jurin kaksi pikkuveljeä kokevat, että sairaus on osa normaalia elämää.

- Juri itkee ja valittaa, miksi hän aina joutuu sairaalaan. Neljävuotias pikkuveli taas suree, kun ei pääse ikinä sairaalaan, äiti kertoo.

Mikä olisi sitten ulkopuolisille oikea tapa suhtautua? Pieni poika ei ymmärrä vielä kuolemaa. Siksi äiti toivoo, että ihmiset välttäisivät surunvalitteluja niin kauan kuin poika on elossa.

- Toivoisin, että ihmiset iloitsisivat jokaisesta hetkestä, jonka Juri saa meidän kanssa vielä viettää, äiti sanoo.