Sieniliemi kiehuu sävyksi sukkalankaan

Verihelttaseitikit, raparperinjuuret, koivunlehdet ja jäkälät päätyvät Pälkäneellä pataan villalangan kaveriksi. Liemiä keittelee värjäri Pirjo Lahtinen, joka loihtii lankoihin sävyt ikivanhoin konstein.

luonto
Annatolla ja verihelttaseitikillä värjättyjä villalankoja
Annatolla ja verihelttaseitikillä lankoihin saadaan lämpimän oranssi sävy.Anna Sirén / Yle
Pirjo Lahtinen värjäämiensä lankojen äärellä
Anna Sirén kyläili Pälkäneellä värjäri Pirjo Lahtisen luona. Kuuntele juttu tästä!
Annatolla ja verihelttaseitikillä värjättyjä villalankoja
Annatolla ja verihelttaseitikillä lankoihin saadaan lämpimän oranssi sävy.Anna Sirén / Yle

Pälkäneläisen Pirjo Lahtisen takapihalla porisee kesäisin erikokoisia patoja, joissa metsistä ja kotipihan kukkamaista kerätyt kasvit keittyvät lankojen värjäykseen tarkoitetuiksi liemiksi.

Koiranputket, raparperinjuuret tai jäkälät eivät itsessään hehku, mutta osaavissa käsissä ne muuttuvat luonnonväreiksi.

- Kasvivärien valmistaminen on aina vähän yllätyksellistä. Kasvin vihreistä osista ei missään nimessä tule vihreää väriä, vaan yleensä keltaista tai beessiä. Netistä ja kirjoista saa paljon värivinkkejä, mutta parhaiten oppii kokeilemalla. Juuri yllätyksellisyys on tässä puuhassa niin ihanaa, Pirjo Lahtinen kuvailee.

Jopa viikon värisavotta

Tiesin aina, että jos aloitan värjäämisen, en pysty lopettamaan.

Pirjo Lahtinen

Pirjo Lahtinen on pitänyt kasveista koko ikänsä, ja metsässä kulkeminen on aina ollut yksi naisen rakkaimmista rentoutumiskeinoista. Värjäysmateriaalit tarttuvatkin usein mukaan kävelyretkiltä.

Sunnuntaikävelystä on kuitenkin pitkä matka siihen, että valmis lankavyyhti hehkuu uudessa värissään.

- Esimerkiksi koivunlehdet pitää pilkkoa, liottaa yön yli, keittää, siivilöidä ja jäähdyttää ennen kuin lanka laitetaan liemeen. Mukaan tarvitaan myös puretusainetta, jollaisena itse käytän alunaa. Kun langat ovat liemessä, seos kuumennetaan uudestaan ja jäähdytetään ennen kuin langan saa kuivumaan. Toisten aineiden, kuten punajuuren, kanssa värjäysprosessiin menee viikko.

Hitaasti tekeminen ei Lahtista haittaa.

- Värjätessä voi rauhoittua, ja siksi tämä on terapeuttista puuhaa. Sitäpaitsi värejä katsellessa tulee yksinkertaisesti hyvä mieli.

Ei siistin kerrostaloasujan harrastus

Värjärintaidot kulkevat geeneissä. Pirjo Lahtisen pappa oli Pietarista vuosisadan taitteessa oppinsa hakenut värjääjämestari.

Mestarin lapsenlapsi innostui väreistä vasta kymmenen vuotta sitten.

- Tiesin aina, että jos aloitan värjäämisen, en pysty lopettamaan. Juuri näin kävi näiden luonnonvärien kanssa. Yritin vastustella niin pitkään kuin mahdollista, mutta ei voinut mitään, nauravainen nainen miettii.

Lahtinen aloitti harrastuksensa kirjaston opeilla. Muille kasviväreistä innostuneille hän suosittelee kurssia - ja rentoa omakotiasumista.

- Tämä harrastus vaatii lisäksi sotkunkestävyyttä myös perheeltä. Värjääjällä on hyvä olla myös ulkotilat, joissa voi keitellä liemiä ja kasvattaa värikasveja itse.