Kotiseutu on mielentila

Paikallisuus saa aikaan tuttuuden tunteen ja aina on kiire kotiin. Janakkalassa koottiin yhteen Kylästä kylään tarinat, joissa kukkii kotiseutu. Kirjoittajia riitti kahdeksanvuotiaista kahdeksankymppisiin.

déjà vu -ilmiö
Kylästä kylään -kirjan kansi. Kannessa hiekkatie ja hevosia laitumella.
Hannu Harhama / Yle

Siivet ja juuret, laulaa yhtye Huojuva Lato, ja oikeassa on. Kun on kunnon juuret, saa siivetkin helpommin ilmaa alle.

Vuonna 2011 Etelä-Hämeen Kirjoittajayhdistys Janaki ry houkutteli kirjoittamaan omasta kotikylästään ja kotiseudusta. Kirjoituksia tuli nelisenkymmentä, ja nyt niistä on koottu kirjanen "Kylästä kylään".

- Kun käyn Helsingissä, tunnen että jään jalkoihin. Tulee kiire kotiin! Kotiseutu on mielentila ja maisema, kertoo kirjan puuhanainen ja Janakin puheenjohtaja Elisa Göös.

- Oli tosi ilahduttavaa, kuinka paljon kirjoituksia kuitenkin tuli. Nuorimmat olivat alle kymmenvuotiaita ja vanhimmat kahdeksankymppisiä. Lapset kertoivat mielellään maisemista, uimarannoista ja leikkipaikoista ja vanhemmat muistelivat menneitä, sanoo Göös.

Kotiseutuhenki elää vahvana, mutta toiminnallisuus makaa paikoin harvojen harteilla. Mukaan pitäisi saada lisää väkeä, mutta tehtävä ei ole helppo. Polkeeko kotiseututyö paikoillaan?

- Ei tietenkään voida niin ajatella, että nyt tehdään niin kuin on tehty 50 vuotta. Elävä kotiseututyö on asukkaidensa näköistä, toteaa Elisa Göös.