1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Esko-Juhani Tennilä

Esko-Juhani Tennilä: Toppari Arkadianmäellä

Esko-Juhani Tennilän runomuotoon kirjoitettujen muistelmien päähenkilöitä ovat ne tavalliset Lapin ihmiset, joiden kanssa vuosikymmenet politiikassa ovat kuluneet. Heitä myös Tennilä arvostaa ja heidän eteensä hän kokee tehneensä työtä kansanedustajana, arvioi Juha Pikkarainen.

Kuva: WSOY

Kun olin itse eduskuntavaaliehdokkaana vuoden 1995 vaaleissa, kyseli muuan mies vaalitilaisuudessa: Mitä aiot tehdä, jos sinut valitaan eduskuntaan? Suoraan kysymykseen piti antaa suora vastaus ja muistan puhuneeni jotakin pienten ihmisten asioiden ajamisesta ja heidän asioidensa hoitamisesta Helsingissä. Tämä muuan mies ei tyytynyt vastaukseeni vaan sanoi, että sinunhan pitää mennä eduskuntaan laatimaan lakeja kaikille suomalaisille, eikä ajamaan joidenkin yksittäisten ihmisten asiaa. Mitä siitä tulisi, jos jokainen kansanedustaja vain ajaisi yksittäisten ihmisten asioita, eikä kukaan huolehtisi lainsäädäntötyöstä.

Nuo parinkymmenen vuoden takaiset keskustelut tulivat mieleeni, kun luin Lapin pitkäaikaisimman kansanedustajan, vuosina 1975 – 2011 eduskunnassa istuneen, Esko-Juhani Tennilän runomuotoon kirjoitettuja muistelmia nimeltään Toppari Arkadianmäellä. Muistelmat on kustantanut WSOY.

Tennilän muistelmien nimi viittää tietysti hänen rooliinsa Karihaaran Tenhon jalkapallojoukkueessa 1970-luvulla. Isona ja romuluisena miehenä hän pelasi entisenä hyökkäysvoittoisen pelityylin keskustukimiehenä, josta alettiin myöhemmin puolustusvoittoiseen pelityyliin siirryttäessä käyttää nimitystä toppari. Tuohon poliittisen topparin tehtävään Tennilä kokee tulevansa valituksi myös eduskuntaan, kuten hän kertoo Tenhon valmentaja Erkki Hite Jauhiaisen mukaan nimetyssä runossaan.

Vaikka Esko-Juhani Tennilä on ollut ammattipoliitikko melkein 40 vuotta, on hän ollut myös kirjailijana tuottelias. Toppari Arkadianmäellä on Tennilän 17. teos. Hän on julkaissut runoja, päiväkirjoja, asiaproosaa ja lastenkirjoja. Pitkän eduskuntatyön jälkeen Tennilä on jatkanut toimittajantöitä ja paikallista politiikantekoa Lapissa. Kuulemma kyselyjä on tehty myös valtakunnan politiikkaan palaamisesta.

Kun on työskennellyt kansanedustajana 36 vuotta, voisi odottaa muistelmia, joissa kerrotaan meheviä sisäpiirijuoruja ja huvittavia sattumuksia parlamentista. Sellainen ei tietenkään sovi Esko-Juhanille, koska hän kokee olevansa nimenomaan kansan edustaja, sanat erikseen kirjoitettuna. Hän on pitkien edustajavuosien aikana ajanut satojatuhansia kilometrejä pitkin Lapin teitä äänestäjiään tapaamassa. Varmasti hän on äänestäjien takia eniten kilometrejä Lada-merkkisillä henkilöautoilla ajanut kansanedustaja. Ennen äänestäjiä tavattiin naamakkain pitkin maakuntaa mutta sekin asia muuttui vuosikymmenien kuluessa. Medianäkyvyys tuli koko ajan tärkeämmäksi kuten Tennilä runossaan kirjoittaa:

                                   Työmaalla täytyy alkajaisiksi

                                   käydä lehtisalissa vilkaisemassa,

                                   ettei vaan ole joutunut

                                   iltapäivälehtien lööppiin.

                                   Iltaisin hartaana toiveena

                                   on pääsy tv:n pääuutisiin.

                                   Kansanedustaja joka lööppiin

                                   joutuu, putoaa.

                                   Joka ei televisioon pääse,

                                   sama juttu.

Vaikka Esko-Juhani Tennilä ei runoissaan juoruile, hän kuitenkin oikeasti muistelee pitkää poliitikon uraansa ja koko elämäänsä 1950-luvulta alkaen. Hänen runojensa päähenkilöitä eivät ole pääministerit tai presidentit, vaikka hekin vilahtelevat hänen runoissaan. Oman arvionsa Tennilä myös heistä esittää. Se on yleensä suora ja melko tyly kuten presidentti Ahtisaaresta:

                                   Martti Ahtisaari 1994 – 2000

                                   Ahtisaarella ei presidenttinä

                                   ollut erityisempää sanottavaa

                                   meille suomalaisille.

                                   Minulla ei tämän enempää

                                   hänestä.

Mutta osaa Tennilä antaa arvoa myös vastustajille ainakin esiintymisestä ja verbaalisesta lahjakkuudesta:

                                   Saatuani likeltä seurata Kataisen,

                                   Kanervan, Kääriäisen

                                   ja Heinäluoman tapaisten

                                   lahjakkuuksien esiintymistä

                                   pakko on myöntää,

                                   että paksua virkakielistä pumaskaa

                                   tasavalla äänellä

                                   tankkaavan ministerin

                                   kavuttua pönttöön

                                   minuutit etupenkissä muuttuvat

                                   piinallisen pitkiksi.

Varsinaiset Esko-Juhani Tennilän runojen päähenkilöt ovat ne tavalliset Lapin ihmiset, joiden kanssa vuosikymmenet politiikassa ovat kuluneet. Heiltä on saatu tukea mutta he ovat myös osanneet sanoa suoraan, jos on ollut aihetta kritiikkiin. Heitä myös Tennilä arvostaa ja heidän eteensä hän kokee tehneensä työtä kansanedustajana. He ovat se kansa, jota Tennilä kokee edustaneensä. Tietysti myös Leena-vaimo, joka aiheesta esittää myös kritiikkiä, saa lämpimän voi sanoa rakastavan tunnustuksen.

Esko-Juhani Tennilä on myös muistelmissaan ikuinen vastarannan kiiski tai kenties jalokala, niin omanlaisensa ja omannäköisensä hänen muistelmansa Toppari Arkadianmäellä on. Tutustukaa ihmeessä.