Hyppää sisältöön

Essu on ekologinen valinta

Elämästä ei selviä ilman tahroja, mutta onneksi tahrojen syntymistä vaatteisiin voi vähentää. Esiliina vähentää pyykkiä ja säästää sitä kautta energiaa.

Kuva: Yle / Paula Koskinen

Esiliinan käyttäminen on ekoteko. Isoäidin arkinen kapistus on suotta käynyt harvinaiseksi, vinkkaa turkulainen ympäristökouluttaja.

– Essu on suotta unohdettu vaatekappale ja sille soisi renessanssin. Essu on sekä kaunis että hyödyllinen ja hyvin ekologinen vaatekappale, ympäristökouluttaja Susanna Auvinen Valoniasta kertoo.

Jos käyttää tavallisia arkivaatteita, kun laittaa ruokaa, likaantuneet vaatteet joutuvat heti pesuun. Kun vaatteet suojaa essulla, ne säilyvät puhtaana. Essua ei tarvitse pestä jokaisen tahran jälkeen, vaan sen voi jättää keittiön naulaan odottamaan seuraavaa käyttökertaa.

– Pyykinpesu vie noin 20 litraa vettä pesukertaa kohden. Lisäksi pyykinkuivaus, pyykkiveden lämmitys ja itse pesukoneen pyörittäminen vievät energiaa, Auvinen listaa.

– Kun esiliina on hyvässä ja kovassa käytössä, säästyy samalla myös energiaa.

Vanha essuhan on kodin arvotekstiili.

Susanna Auvinen

Turha peseminen kuluttaa energian lisäksi myös itse vaatetta, joten siksikin turhaa pesemistä on syytä kaikin keinoin välttää.

Essuja moneen käyttöön

Esiliina on muutakin kuin pelkkä vaatteiden suoja. Se kestää aikaa ja voi siirtyä sukupolvelta toiselle. 

– Vanha essuhan on kodin arvotekstiili, Auvinen sanoo ja esittelee kokovalkoista esiliinaa, jonka hänen äitinsä ompeli yli 60 vuotta sitten. 

Kun helmaan pujotti riman ja nosti sitä ylöspäin, essusta muodostui näppärä klapinkantoteline, jolla puut oli helppo kantaa sisälle.

Susanna Auvinen

Essu on edelleen hienossa kunnossa. Kangas on hieman hapertunut ja ohentunut, mutta saumat ovat edelleen ehjät ja napit paikoillaan. Säännöllisessä käytössä Auvisella on napakka, isotaskuinen essu, joka on ollut käytössä 50 vuotta.

Auvinen kertoo hauskaa tarinaa essun monikäyttöisyydestä:

– Mummoni asui talossa, jossa oli puulämmitys ja korkeat rappuset. Hänellä oli esiliina, jonka helmassa oli nauhakuja puurimalle. Kun helmaan pujotti riman ja nosti sitä ylöspäin, essusta muodostui näppärä klapinkantoteline, jolla puut oli helppo kantaa sisälle.