Ikääntyvä punkkari käy päivätöissä

Rokkareiden vanhenemista tutkinut professori uskoo, että keski-iän ohittanut punkkari voi nykyään olla uskottava sekä lavalla kitaran varressa että päivätöissään kirjanpitäjänä.

viihde
Juha Kuitu laulaa Klubin lavalla 2009.
Juha "Kuide" Kuidun 1970-luvulla perustettu yhtye Control keikkailee yhä silloin tällöin. Tässä esiinnytään Tampereen Klubin lavalla vuonna 2009.Mauri Tikkamäki / Yle

Kun vanheneva rokkari ennen nousi lavalle harvenneine hiuksineen, saatettiin häntä pilkata menneisyydessä elämisestä. Tampereen yliopistossa vieraillut sosiologian professori Andy Bennet uskoo mielikuvan ikääntymisestä ja ikääntyvistä ihmisistä olevan nyt rajusti muuttumassa.

- Nuorena omaksuttu musiikki- ja ulkoinen tyyli voi kestää läpi elämän, eikä kyse ole yhdenmukaisesta tavasta elää. Tämä näkyy erityisesti nykyisessä populaarikulttuurissa, jossa alakulttuurit elävät kannattajiensa mukana valtakulttuurin seassa.

Ulkoiset tunnusmerkit ovat toisarvoisia, sanoo itsekin punk-tukkansa menettänyt Andy Bennet.

Kyllä kapinoidaan. Jos ei muualla niin kotona.

Kuide Kuitu

- Nykyään voi olla uskottava 50-vuotias punkkari ja samaan aikaan taitava ja arvostettu omassa arkiammatissaan vaikka mekaanikkona tai kirjanpitäjänä.

Kapina jatkuu kotona

Tamperelainen Juha "Kuide" Kuitu on 70-luvulla punkin soittamisen aloittanut ja yhä silloin tällöin estradille nouseva muusikko, joka tienaa päivittäisen leipänsä vähemmän kapinallisesti: vastaavana näyttämöjärjestäjänä Tampere-talossa.

Yli kolme vuosikymmentä sitten kolahtanut tyyli tuntuu edelleen omalta.

- Kaikki alkoi Ramonesista ja Sex Pistolsista, aika yksitoikkoisesta sahauksesta. Sitten löytyi Clash, joka tuntui heti omalta ja hyvältä, koska se oli paljon monipuolisempaa kuin muu sen ajan musiikki.

70-luvun lopulla Kuide Kuitu perusti oman yhtyeen, Controlin, ja kaveriporukan bändi kiipeää yhä silloin tällöin lavalle.

- Nykyään keikkaa tehdään tarvittaessa, pyynnöstä. Soittaminen sopii arkielämäänkin hyvin, sillä minulla on joustavat työajat.

Entä miten kapina sopii aikuiseksi kasvaneen punkkarin maailmaan?

- Kyllä kapinoidaan. Jos ei muualla, niin kotona.

Isät ja pojat kohtaavat lavalla

Menneiden sukupolvien tyylit ja tykkäämiset kiertävät uusille polville, ja nuorison levyhyllystä saattaa löytyä vanhempien teinikapina-aikojen suursuosikkeja. Andy Bennetin mukaan ilmiö myös vahvistaa vanhoihin tyyleihin eli retroon tukeutuvia tribuuttibändejä.

- Tietyn artistin tai yhtyeen tuotantoon erikoistumisenlisäksi nykyään keikkailee bändejä, jotka soittavat musiikkia vain tietyltä albumilta. Uskon, että klassisten bändien ja albumien kierrättäminen tulee seuraavan parinkymmenen vuoden aikana lisääntymään.

Punkkareiden lapset tulevat tekemään samoja asioita kuin vanhempansa.

Professori Andy Bennet

Samoille lavoille kiipeävät niin isät kuin pojatkin, professori Bennet arvelee.

- Voimme vain arvailla, mitä lapsista tulee, mutta nämä asiat ovat iättömiä. Jos on pienestä pitäen nähnyt, miten plugi tyrkätään kiiinni vahvistimeen, haluaa itsekin tehdä niin kotona ja lavalla. Voi siis olettaa, että punkkareiden lapset tulevat tekemään samoja asioita kuin vanhempansa.