Helmikuu on lyhyt, koska vuosi loppui kesken

Euroopan historian aikana helmikuu on ollut myös 23-päiväinen, ja alkujaan roomalaiset eivät pitäneet koko kuukautta tarpeellisena lainkaan.

kulttuuri
Ortodoksikirkko jääkiteiden läpi katsottuna
Anna Sirén / Yle

Miksi helmikuu on lyhyempi kuin muut kuukaudet? Siihen on tarjottu kahta selitystä, joista toinen on hauska legenda, mutta toisessa on perää, arvioi antiikin historiaan perehtynyt Susanne William Rasmussen Etelä-Tanskan yliopistosta Odensesta.

Ensimmäinen selitys lyhyenlännälle kuukaudelle on kahden keisarin arvovaltakiista muinaisessa Roomassa.

Kun Julius Caesar uudisti roomalaisten kalenterin vuonna 45 ennen ajanlaskumme alkua, kaikki kuukaudet saivat 30 - 31 päivää, paitsi helmikuu. Se oli kalenterin viimeinen, ja sille liikeni vain 29 päivää ja karkausvuonna yksi enemmän.

Yhä elävän legendan pani liikkeelle astronomimunkki Johannes de Sacrobosco 12. vuosisadalla.

Kuoltuaan Caesar pääsi itse kalenteriin, kun senaatti antoi heinäkuulle hänen etunimensä, ja sen muunnoksilla kuukausi tunnetaan edelleen useimmissa eurooppalaisissa kielissä. Kun keisari Augustus nousi valtaistuimelle puolitoista vuosikymmentä myöhemmin, hänkin halusi oman kuukauden. Elokuusta tuli Augustus.

Elokuussa kuitenkin oli vähemmän päiviä kuin Caesarin kuukaudessa, ja sitä Augustus ei voinut sulattaa. Niinpä hän pihisti yhden päivän vuoden lopusta, ja helmikuu lyheni entisestään.

Sydäntalvella ei ollut kuukausia

Tarina kateellisesta keisarista on vanha ja hupaisa, mutta totta se ei ole, sanoo Susanne William Rasmussen.

– Sen pani liikkeelle astronomimunkki Johannes de Sacrobosco 12. vuosisadalla. Sen jälkeen sitä on siteerattu usein, ja meidän aikanamme se on Wikipediassakin, mutta ei se siitä todeksi muutu, William Rasmussen sanoo tanskalaisella Videnskap-tiedesivustolla.

Totuus löytyy hänen mukaansa paljon varhaisemmalta ajalta kuin Caesarin tai Augustuksen valtakausilta. Roomalaisilla oli tuolloin kymmenkuinen kalenteri, jossa oli vain 304 päivää. Loppuvuodella ei ollut merkitystä, koska se ei ollut viljelykautta. Kuukausien pituudet vaihtelivat 20:sta 35 päivään.

Noin 2 700 vuotta sitten myös loppuvuosi otettiin kalenteriin. Siihen lisättiin kaksi kuukautta, tammi- ja helmikuu. Kuun 12 kierroksesta vuoden mitaksi laskettiin 355 päivää. Helmikuulle niistä liikeni 23.

Karkauspäivä aiheutti päänvaivaa

Nykyiselleen helmikuu venyi vähitellen. Kun kalenteria muutettiin, tasalukuja pidettiin pahaenteisinä, joten kuukausista tehtiin 29- tai 31-päiväisiä. Viimeisen kuukauden kohdalla ei ollut valinnanvaraa, joten helmikuusta tuli 28-päiväinen, William Rasmussen kertoo.

Vuodet eivät tuohon aikaan olleet tasapituisia. Väliin oli toisinaan lykättävä ylimääräinen kuukausi, ettei kesä olisi liukunut talvikuukausien puolelle. Siitä Caesarin juliaaninen kalenteri teki lopun naulaamalla vuoden 365 päivän mittaiseksi.

Nykyistä kalenteriamme, gregoriaanista kalenteria, rukattiin tarkemmaksi karkauspäivän osalta, jotta pääsiäinen pysyisi kevään juhlana eikä siirtyisi vähitellen kesään.

Jesuiittamatemaatikkojen laatimasta, paavi Gregoriuksen mukaan nimetystä kalenteriuudistuksesta tuli katolisen ja protestanttisen Euroopan kiistakapula. Katolilaiset siirtyivät siihen 1580-luvulla. Ruotsissa – ja siihen kuuluneessa Suomessa – kalenteri uudistui vasta vuonna 1753.