Hyppää sisältöön

Vain työurien nostaminen keskeltä parantaa huoltosuhdetta

Ratkaisevaa huoltosuhteen kohentamisen kannalta olisi keski-ikäisten työllisyysasteen nostaminen.

Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Viimeaikaisessa keskustelussa on esitetty, että opiskelijoiden pitäisi valmistua nopeammin ja päästä myös siten kiinni työelämään. Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapo sanoo kuitenkin, että opiskelijoista jo puolet on mukana työelämässä ja sitä vanhemman ikäluokan, 25 - 30-vuotiaiden työllisyysaste on jopa 73 prosenttia, eli korkeampi kuin muun väestön.

- Todellisuudessa opiskelijat tekevät töitä opintojensa ohessa ja työkokemusta olisi hyvä olla ennen kuin valmistuu, jotta työpaikkakin löytyisi. Siinä mielessä keskustelussa on ollut vähän mustavalkoista, että opiskelijat eivät ole ollenkaan työelämässä, sanoo Rapo.

Maahanmuuttajat eivät ratkaise huoltosuhdetta

Työllisyyden ja tulevan taloudellisen huoltosuhteen parantamiseksi apuun on haluttu lisää maahanmuuttajia. Todellisuudessa maahanmuuttajien määrän kasvu laskee nuorten työllisyysastetta pari prosenttiyksikköä Tilastokeskuksen mukaan. Vielä ennen 1990-luvun lamaa nuorten työllisyysaste oli 80 prosenttia.

- Maahanmuuttajat ovat nuoria aikuisia, suurin ryhmä ovat 20 - 30-vuotiaat. Kun maahanmuuttajaväestön työllisyysaste on huomattavasti alhaisempi kuin kantaväestön, se vaikuttaa koko nuorten ikäryhmän työllisyysasteeseen, sanoo Markus Rapo.

- Maahanmuutto ei ole automaatio. Jos taustaltaan vieraskielinen väestö ei työllisty yhtään paremmin kuin tänä päivänä, se ei ratkaise työllisyys- tai huoltosuhdeongelmaa muuta kuin väestöllisessä merkityksessä, sanoo Rapo.

Eläkeiän nosto ei juuri paranna huoltosuhdetta

Työelämässä olevien vanhimpien ikäryhmien eläkeiän nosto kohentaisi samoin taloudellista huoltosuhdetta vain marginaalisti. Sekä nuorten että vanhimpien työntekijöiden osuus kolmesta miljoonasta työikäisestä on vain alle kymmenesosa.

Ennen 1990-luvun lamaa 55 - 59-vuotiaista työikäisistä oli töissä vain puolet kun nykyisin 70 prosenttia. Näitä vanhemmasta työntekijäryhmästä 60 - 64-vuotiaista oli ennen lamaa töissä neljännes, nykyisin 40 prosenttia.

- Vanhemmassa ikäryhmässä voi olla vielä nousuvaraa, mutta 60 - 64-vuotiaat verrattuna koko työikäiseen väestöön on kohtuullisen marginaalinen ryhmä ja jos tässä marginaalisessa ryhmässä työllisyysastetta saadaan suuremmaksi, sen kokonaisvaikutus on aika pieni, perustelee yliaktuaari Markus Rapo.

Huoltosuhteen eli sen, kuinka montaa työelämän ulkopuolella olevaa työssä oleva elättää, ennustaminen on yliaktuaari Markus Rapon mukaan vaikeaa.

- Jos ajatellaan tulevaisuutta ja miten taloudellinen huoltosuhde muuttuu seuraavan 30-50 vuoden aikana, niin tulevaisuus on hyvin sumuista ja arvoituksellista. Aika harva osasi ennustaa viisi vuotta sitten, miten maailman taloustilanne muuttuu, puhumattakaan sitten vuosikymmenien päähän, sanoo Rapo.

Työurat ovat lyhentyneet erityisesti keskeltä

Keski-ikäisen väestön, 30 - 44-vuotiaiden työllisyysaste ei ole vieläkään noussut 1990-luvun lamaa edeltävälle tasolle. Keski-ikäisten miesten työllisyys on lähes kymmenesosan ja naistenkin viitisen prosenttia matalampi kuin ennen lamaa.

- Siellä on iso joukko ja potentiaali, jos tämän ryhmän työllisyys saataisiin nostettua 1980-luvun lopun tasolle, parantaa tulevaisuuden haasteita, sanoo Rapo.

Keski-ikäisen väen, 30 - 45-vuotiaiden työllisyyden nostaminen kohentaisi eniten taloudellista huoltosuhdetta eli sitä, kuinka montaa työelämän ulkopuolella olevaa työtä tekevä elättää. Työurien keskeltä menetettyjä vuosia ei voida korvata kokonaan työurien alku- tai loppupäätä paikkaamalla.

Rapon laskelmien mukaan kokonaistyöllisyydellä on suurempi vaikutus taloudelliseen huoltosuhteeseen kuin työurien pidentämisellä.

Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä sanoo, että nykyisin työuran pituus on keskimäärin vajaa 35 vuotta, kun maksimimahdollisuus olisi 50 vuotta.

- Suurimmat menetykset tapahtuvat ikävälillä 30 - 50. Jos loppuun tai alkuun pannaan pari vuotta lisää, ei se voi muuttaa sitä koko tilannetta, sanoo pian eläköityvä Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Pekka Myrskylä.

Myrskylän mukaan naisten hoitovapaiden lyhentämisellä ei myöskään olisi työllisyyden tai huoltosuhteen kannalta juuri merkitystä.

- Suomalainen nainen on keskimäärin hoitovapailla 1,2 vuotta, jos siitä saadaan muutama kuukausi nipistettyä pois, ei se juuri ratkaise mitään.

Miten keski-ikäinen väki sitten saataisiin työllistettyä paremmin, on Myrskylän mukaan vaikea kysymys. Takana painaa vielä 1990-luvun laman varjo, erityisesti miehillä. 45-vuotias näyttäisi olevan usein jo liian vanha työelämään, vaikka olisi työkykyinen.

- Miesten paluu työttömyydestä takaisin työelämään on hankalaa, kun kerran on työttömäksi joutunut. Palvelualoilla työskentelevillä naisilla se on ollut usein helpompaa, arvioi Myrskylä.