Älä jätä leskeksi jäänyttä yksin

Leskeksi jääminen on suuri elämänmuutos, jonka hyväksyminen ja sopeutuminen voi viedä pitkän ajan. Leskien mielestä ystävät ja saman kokeneet auttavat tuskan keskellä eniten.

Kotimaa
Kädet pöydällä ristissä.
Yle

Puoliso kuolema on aina suuri järkytys. Oli yhteiselo sitten pitkä tai lyhyt, ei se muuta menetyksen suuruutta.

Lappeenrantalainen Antti ehti olla puolisonsa kanssa naimissa 40 vuotta, kunnes sairaus vei puolison viime marraskuussa. Antti jäi yksin 65-vuotiaana.

Vaimo kuoli melko lyhyen sairastamisen jälkeen suolistosyöpään.

- Päivät kuluvat pikkuhiljaa, kun on pakko, kertoo Antti hiljaa.

Perunkirjoitus on takana ja edessä on todennäköisesti pienemmän asunnon vaihto. Surun määrä Antin mielessä vaihtelee.

- Kun vaimo jäi muutama vuosi sitten eläkkeelle, oltiin yhdessä metsätöissä ja haaveiltiin kaikesta tulevasta.

- Välillä on päiviä, että kaikki sujuu ja sitten on taas aika surkeata.

Antin mukaan liikkuminen auttaa pahaan oloon. Myös leskiryhmän tukea hän kehuu vuolaasti.

- Tämä on antanut tosi paljon. Vaikka asiat olisi kuinka vaikeita, saman kokeneiden tapaaminen auttaa. Hyvät ystävät ovat arvokkaita, muistuttaa Antti.

Pirkko: Olen toiveikas

Yli 50 vuotta naimisissa ollut Pirkko menetti puolisonsa puolisen vuotta sitten. Miehellä oli pari vaikeaa sairautta, joita hän sairasti toistakymmentä vuotta. Viimeiset pari viikkoa kuluivat ensin Lehmuskodissa ja sitten Armilan sairaalan saattohoidossa.

- Olimme naimisissa 52 vuotta ja kultahäätkin ehdimme viettää, tarinoi Pirkko.

Miehen kuoleman jälkeiset päivät kuluivat sekavissa tunnelmissa. Pirkko valvoi pari viimeistä yötä tyttärensä kanssa miehensä vierellä.

Nyt kun kuolemasta on kulunut puoli vuotta elämä alkaa tasaantua.

- Illat ovat vaikeita. Päivällä voi olla ulkona ja ystävien luona. Kutsun myös ystäviä ja naapureita kylään.

Pirkko pitää hyvänä sitä, että hänestä on pidetty huolta, eikä hän ole jäänyt yksin.

- Tämä leskiryhmä on antanut paljon. Toivottavasti ystävys myös jatkuu.

- Tulevaisuuden suhteen olen aika toiveikas, jos vain tässä kunnossa saan olla.

Noin puolet leskistä etsii vertaistukea

Jos lähipiirissäsi on leskeksi jäänyt, älä jätä häntä yksin. Piipahda kylään, kysy mitä kuuluu tai pyydä kävelylle. Murheellista ja surun murtamaa ei pidä pelätä. Näin pyytävät ja kertovat leskiryhmässä mukana olevat.

Leskiryhmien toiminta on hyvin monimuotoista. Lappeenrannan tukiryhmän vetäjä Maarit Kosonen kertoo, että vaikka vertaistuki on pääasia, halutaan ryhmän jäsenille tarjota myös toimintaa: liikuntaa, luentoja, vierailuja ja retkiä.

- Alussa ryhmän tapaamisissa on paljon surua ja itkua, mutta kun vuosi etenee tulee esiin iloa, nauruakin, kertoo Kosonen kokemuksistaan.

- Yksinäisyys nousee esiin, kun ihmiset ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä. Kun toinen lähtee, ei yksinäisyyden tunnetta voi kuvitella kukaan muu kuin toinen leski.

Kosonen kertoo, että tutkimusten mukaan noin puolet leskistä ei lähde leskiryhmien toimintaan mukaan.

- Jotkut kokevat, etteivät halua jakaa suruaan ryhmässä, sekin on inhimillistä, toteaa Kosonen.

Lappeenrannassa on leskille tarjottu tukitoimintaa jo vuosia. Lappeenrannan palvelukeskussäätiö järjestää leskeksi jääneille ryhmämuotoista vertaistukitoimintaa. Ryhmään otetaan kymmenkunta leskeä kerrallaan.