Kipeä kasvutarina palasi juurilleen

Tumman veden päällä -kirjaan pohjautuvan elokuvan kuvaukset ovat loppusuoralla. Näyttelijät Samuli Edelmann ja Matleena Kuusniemi arvostavat sitä, että ohjaaja Peter Franzén toi tarinansa kuvaukset synnyinseudulleen.

kulttuuri
Samuli Edelman ja Matleena Kuusniemi elokuvan kuvauksissa
Riikka Rautiainen / Yle

Keminmaalaislähtöisen Peter Franzénin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva on omaelämäkerrallinen kuvaus pikku Peten selviytymisestä ja kasvamisesta rakkauden ja helvetin välitilassa.

Pikku Peten isää näyttelevän Samuli Edelmannin mielestä on pelkästään myönteistä, että elokuvassa on kysymys hänen kollegansa omasta kasvutarinasta.

- Jos se jotenkin vaikuttaa työhön, niin vaan positiivisesti. Peterin rohkeus tuoda oma elämä näin paljaasti esiin, niin se lisää koko työryhmän kykyä antaa itsestään, toteaa Edelmann kuvauspaikalla Keminmaan Käpylässä.

Samaa mieltä on perheen äitiä näyttelevä Matleena Kuusniemi.

- On tosi hienoa, että ohjaajana Peter tietää tästä maailmasta tosi paljon. Se on aina näyttelijälle helpottavaa, kun ohjaaja tietää mitä on tekemässä eli tuntee henkilönsä, Kuusniemi selventää.

Terapeuttista ohjaamista

Edelmann kertoo, että aluksi hän mietti, miten Peter kestää koko elokuvantekoprosessin.

- Tässä käsitellään kuitenkin Peterin omaa historiaa ja elämää. Elokuvassa on hurjiakin kokemuksia ja Peter on muutaman metrin etäisyydellä koko ajan. Ihmettelin ja oikeastaan ihmettelen vähän vieläkin, miten hän kestää tämän.

- Tämä on varmaan aika terapeuttinen kokemus Peterille, Edelmann jatkaa pohdiskelua.

Näyttelijät pitävät tärkeänä, että elokuva on tehty Peterin lapsuusmaisemissa. Pohjoisen elementit näkyvät kuvauksissa monella tapaa.

- Ne näkyvät dramaattisen kauniissa ja jyhkeässä luonnossa sekä murteessa, Edelmann listaa.

Omannäköinen pohjoisen elokuva

Kuusniemen mukaan elokuva olisi näyttänyt täysin erilaiselta, jos se olisi päätetty tehdä vaikkapa Keravalla.

- Onhan täällä aivan erilainen tunnelma. On tosi tärkeää, että ollaan tultu tänne.

Näyttelijöitä ja elokuvan tuotantoväkeä tiivis yhdessäolo pohjoisessa on miellyttänyt, sillä harvoja tuotantoja tehdään enää nykyään kokonaan maakunnissa.