Kumisaappaat ovat vapaaehtoisen etsijän vakiovaruste

Kun viranomainen tarvitsee apua kadonneen etsintöihin, apuun lähtee Vapepa eli Vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Etsintä on usein raakaa työtä: rämpimistä maastossa kumisaappaat jalassa. Muistisairaiden kotona asumisen pelätään lisäävän etsintätehtävien määrää.

Kotimaa
Vapepan etsintäharjoitus - kuvassa tutkitaan karttaa.
Eero Pykäläinen / Suomen Punainen Risti

Halu auttaa motivoi arviolta tuhansia Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa mukana olevia suomalaisia. Kun poliisi tai muu viranomainen pyytää, järjestö kokoaa joukkonsa ja on valmis.

Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla Vapaaehtoisen pelastuspalvelun joukkoja johtaa kuusi alueellista Vapepa-johtajaa. Tarvittaessa etsintöihin tai muihin tehtäviin voidaan lähteä myös oman alueen ulkopuolelle.

Vapepa-johtaja Jani Kantokoski muistuttaa, että pelastuspavelu ei ole varsinainen pelastusviranomainen kuten esimerkiksi vapaaehtoinen palokunta, vaan vapaaehtoisten kansalaisten joukko. Toiminnassa ollaan mukana noin viidenkymmenen valtakunnallisen järjestön kautta, ja toimintaa koordinoi Suomen Punainen Risti.

- Sinne mennään, missä tarvetta on ja apua tarvitaan, Kantokoski sanoo.

Muistisairaat lisäävät etsintätehtäviä

Tällä hetkellä kadonneiden henkilöiden etsintöjä ei tule kovin usein. Vielä. Kun väestö ikääntyy ja tulee muistamattomaksi, myös etsintätehtävät saattavat lisääntyä.

- Nykyään suositaan kotihoitoa, joten vanhukset elävät kotonaan pidempään. Muistisairaat ovat monesti sellaisia, että lähtiessään pihalle, eivät sitten yhtäkkiä enää muistakaan, missä ovat. Siinä vaiheessa, kun omaisille tulee hätä, tulemme pyydettäessä apuun, Kantokoski sanoo.

Vapepan tehtäviä lisää myös se, että viranomaisten resurssit ovat rajalliset. Etenkin suuretsinnät nielevät paljon voimavaroja.

Kumisaappaat tulevat auttajille tutuiksi

Vaikka etsintöjä tehdään myös taajamissa tai hoitolaitoksissa, usein liikkeellä ollaan kuitenkin maastossa.

- Kumisaappaat tulevat Vapepa-työssä tutuiksi. Etsintä on raakaa maastossa kävelemistä, Jani Kantokoski toteaa.

Jalkojen lisäksi myös etsijoiden pään täytyy olla kunnossa, sillä aina etsittävä ei löydy elossa. Joskus löydön tekee yksittäinen etsijä, ja kokemus voi olla järkyttävä.

Tarvittaessa vapaaehtoisille on tarjolla kriisiapua. Jokainen tehtävä käydään myös yhdessä läpi.

Varusteet valmiina, kengät kateissa

Kukin johtaja toimiii valmiuspäivystäjänä vuorollaan omalla alueellaan. Kun hälytys tulee, rutinoitunutkin pelastaja ensin hieman hätääntyy.

- Kyllä siinä pikkuisen hermostuu. Sitten kattellaan paperit ja ruvetaan halyttämään, jos tehtävä on omalla paikkakunnalla. Itsekin pitäisi jo olla matkassa, kuvaa kurikkalainen Vapepa-johtaja Aino Haavisto hälytykseen vastaamista.

Tavallista on, että etsijällä on varusteet ovat periaatteessa valmiina äkillisten lähtöjen varalta, mutta kengät kateissa. Sen on etenkin Jani Kantokoski huomannut.

Etsintöjä tehdään niin kauan kuin poliisi haluaa, mutta ne voidaan keskeyttää esimerkiksi yöajaksi turvallisuussyistä. Tarvittaessa etsintöjä jatketaan kuitenkin yökin yli. Tavanomainen etsintävuoro kestää kuusi tuntia, ja vuorojen välillä täytyy muistaa myös syödä ja levätä.