Hyppää sisältöön

Onko nainen tehty rinnoista ja hiuksista?

Kun on kalju ja toinen rinta puuttuu, ei ole helppoa tuntea itseään naiseksi, sanoo rintasyövän sairastanut Piia. Miehen kehoon syntynyt Taru kokee fysiikkansa vajavaiseksi, mutta naisille sallitut käytösmallit vapaiksi.

Kuva: Anna Sirén / Yle

Pienet tytöt on lorun mukaan tehty sokerista, kukkasista, inkivääristä ja kanelista. Aikuinen nainen tuntuu olevan tehty pitkälti ulkonäöstä, pohtivat Tampereen Radion studiossa vierailleet Piia Hakomäki ja Taru Luojola.

Molemmat ovat joutuneet pohtimaan naiseuttaan ja naisellisuuttaan keskivertoa enemmän. Luokanopettaja Piia on sairastanut rintasyövän, jonka seurauksena häneltä leikattiin toinen rinta pois. Kirjailija-kääntäjä Taru puolestaan syntyi miehen kehoon.

Joka puolella rintoja

Naiseus ja naisellisuus kiteytyvät mediassa rintoihin. Onko nainen siis tehty rinnoista?

- Ennen sairastumistani en ajatellut, että olisi. Sairastaessani taas ajattelin, että nainen on tehty pelkästään rinnoista. Media tarjoilee ihannekuvaa naisesta rinnat esillä. Kun toinen rintani leikattiin pois, oli kesä ja tuntui että joka paikassa oli vain rintoja esillä. Näin muilla pelkästään sen, mikä itseltä puuttui. Se tuntui todella pahalta, Piia muistelee.

Oma rintakeskeisyys alkoi pikkuhiljaa jopa hävettää.

- Mietin, miten voin ajatella näin, miksi minua ottaa näin paljon päähän se, että toisella naisella on jotakin mitä minulla ei ole. En ollut osannut varautua niin katkeriin ajatuksiin.

Rinnattomuus on askarruttanut myös Tarua.

Sairastaessani ajattelin, että nainen on tehty pelkästään rinnoista.

Rintasyövästä toipunut Piia Hakomäki

- Nainen ei ole tehty pelkästään rinnoista, mutta rinnat vievät paljon huomiota kokonaisuudelta. Omalla kohdallani olen huomannut, että kun naiseuteen liittyy paljon sellaista mitä itsellä ei kehossa ole, tulee vajavainen olo. Omaa fyysistä identiteettiä pitää tietoisesti rakentaa, kun luontaiset edellytykset eivät ole niin hyvät.

Hiukset naisen kruunu

Rintojen lisäksi naiseuden tunnusmerkki ovat pitkinä hulmuavat hiukset, naisen kruunu. Onko nainen siis tehty hiuksista?

- Minulla on lapsesta asti ollut pitkät hiukset. Syöpähoitojen aikaan tukka lähti ja olin pitkään kalju. Silloin tuntui, että iso osa naiseudesta puuttui. Henkilökohtaisesti taisin surra enemmän hiusten kuin rinnan menetystä, Piia sanoo.

Ulkonäköasiat eivät ole ensimmäisenä mielessä, kun nainen saa rintasyöpädiagnoosin. Naisellisuuden menettämisen tuskaa ei Piian mukaan voi silti vähätellä.

- Kun olet kalju ja yksirintainen, sinulla ei ole ripsiä eikä kulmakarvoja ja iho on allergianäpyllä, et tunne itseäsi hehkeäksi naiseksi vaan suoraan sanottuna kummajaiseksi. Itse halusin vain jäädä sisälle piiloon muilta ihmisiltä. Onneksi ystäväni tsemppasivat ajattelemaan muutakin kuin ulkonäköä.

Kun naiseuteen liittyy paljon sellaista mitä itsellä ei kehossa ole, tulee vajavainen olo.

Miehen kehoon syntynyt Taru Luojola

Tarulle hiukset ovat tärkeä osa ulkoista naiseutta. Hän ei ole pariinkymmeneen vuoteen leikannut hiuksiaan lyhyiksi.

- Minulla on ollut pitkät hiukset oikeastaan siitä saakka, kun olen itse pystynyt vaikuttamaan ulkonäkööni. Aikoinaan hiukseni olivat enemmän luonnontilassa, mutta nykyisin kiinnitän kampaukseen enemmän huomiota ja haluan, että hiukset näyttävät hyvältä, nainen sanoo.

Mies tiukemmin kahlittu?

Luokanopettajana työskentelevä Piia on huolissaan siitä, että tytöille esitellään pienestä pitäen hyvin selkeitä malleja siitä, miltä naisen pitäisi näyttää ja miten käyttäytyä.

- Itse haluaisin nostaa esiin mieluummin naisen luonteenpiirteitä. Se, millainen nainen sinusta tulee, ei riipu vartalosta tai hiuksista.

Tarun kokemus naiseuden rajoista on täysin päinvastainen.

- Olen itse joutunut pitkään toimimaan miehelle asetettujen paineiden alla, ja mielestäni naisena on paljon helpompaa olla. Miehen käytöksen ja ulkonäön malli on ahdas ja siitä poikkeamista rangaistaan. Olen kokenut, että naisena olemisen kirjo on laajempi ja nainen voi vapaammin valita miten käyttäytyy. Totta kai molemmille sukupuolille asetetaan rajoja, mutta vaatimukset ovat erilaiset. Hyvä, että oman sukupuoleni rajat sopivat itselleni paremmin, Taru hymyilee.

Miehen käytöksen ja ulkonäön malli on ahdas ja siitä poikkeamista rangaistaan.

Miehen kehoon syntynyt Taru Luojola

Mieheyden tai naiseuden määritteleminen ei saa kannatusta sen paremmin Piialta kuin Tarultakaan.

- Olemista määriteltäessä unohdetaan, että määritelmien väliin jää iso joukko ihmisiä, jotka eivät mahdu kumpaankaan muottiin sulavasti. Määrittelyillä tuotetaan tuskaa suurelle joukolle ihmisiä. Paras määritelmä on oma kokemus: jos minusta tuntuu, että olen nainen, ei sitä tarvitse sen enempää miettiä, Taru sanoo.

- Jokainen tekee naiseutensa omalla tavallaan, siinä hetkessä missä elää, Piia jatkaa.