Leijahiihtäjä liitää luonnon luvalla

Leijalautailun talvinen muoto sopii harrastajien mukaan yhtä lailla koululaisille kuin eläkeläisillekin. Lajin suosio on kasvussa, mutta aivan pohjoisessa harrastajia on vielä hyvin vähän.

Kuva: Laura Holappa / Yle

Antti Kemppainen liitää lumilaudan päällä tasaisella Perämeren pohjukan jäällä. Häntä kiskoo eteenpäin luonnonvoima, jonka Kemppainen on valjastanut leijan avulla käyttöönsä.

Leijahiihto on leijalautailun talvinen alalaji, jonka harrastajia on Suomessa arviolta 1000-2000. Heistä suurin osa on Etelä-Suomessa, jossa lajin suosio on suurin. Esimerkiksi Kemppainen on tietääkseen ainoa leijalautailija merenrantakaupunki Kemissä, vaikka olosuhteet Perämerellä ovat ihanteelliset.

- Olisihan se mukava, jos saisi lisää lajin harrastajia. Tämä kyllä sopii ihan lapsista vaariin, itse olen nähnyt harrastajia ihan kymmenvuotiaista 75-vuotiaisiin. Kun on vain hyvät opettajat ja käy kurssit, niin on turvallinen laji, Kemppainen rohkaisee.

Leijalautailijaksi kurssin kautta

Kemppaisen mukaan vaikeinta leijalautailussa on ihan alku; kestää tovin päästä jyvälle mitä leijan kanssa pitää oikein tehdä. Lautailukokemus sen sijaan ei ole välttämätön, vaikka se helpottaakin lajin oppimista.

- Lumilautailusta minulla ei ole mitään taustaa. Tänä vuonna olen käynyt ensimmäistä kertaa rinteessä laudalla, Kemppainen naurahtaa.

Kemppainen suosittelee, että lajista kiinnostunut kävisi ensin kurssin, jossa opetetaan parissa päivässä tarvittavat tiedot ja taidot paitsi leijan käsittelystä, myös turvallisuudesta. Hän itse tosin opetteli lajin itse pari vuotta sitten, kun innostui leijahiihdosta.

Merellä on tämä liikkumisen vapaus; saa lähteä käymään ihan missä itsellä huvittaa.

Antti Kemppainen

- Kyllähän ne kurssit olisi hyvä käydä aluksi, mutta olin silloin opiskelija eikä ollut rahaa kurssiin. Hitaasti opettelin omien taitojen mukaan. Meni pari-kolme päivää, että pääsin ensimmäiset sata metriä liikkeelle.

Vauhtia luonnossa, luonnon ehdoilla

Leijalautailua harrastetaan täysin luonnonvoimien ehdoilla. Tuulta on oltava riittävästi, mutta ei kuitenkaan liikaa. Toisinaan tuuli voi myös tehdä tepposet ja tyyntyä kesken kaiken.

Antti Kemppainen odottelee parempaa tuulta. Kuva: Laura Holappa / Yle

Kuten tälläkin kertaa. Perämeren hienoinen puhallus laantuu ja Kemppaisella on aikaa istuskella jäällä odotellessaan parempia tuulia, ja miettiä lajin viehätystä.

- Varmaan se on vauhti. Ja saa liikkua luonnossa ilman mitään päästöjä. Ja merellä on tämä liikkumisen vapaus; saa lähteä käymään ihan missä itsellä huvittaa.