Venäjän verkossa: Lämpöä vaikka väkisin

Presidentti Sauli Niinistön Moskovassa esittämä toteamus, jonka mukaan venäläisten perheiden lapsia kohdellaan Suomessa yhtä hyvin kuin muitakin, ei mennyt läpi Venäjän mediassa. Tämä oli odotettavissa, sillä irvileukojen mukaan venäläislapsia on tietenkin kohdeltava muita paremmin.

Venäjän verkossa
Grafiikka.
Sergei Chirkov / EPA / YLE Uutisgrafiikka

Kuluneen kahden viikon aikana presidentti Sauli Niinistön Moskovan työvierailu hallitsi selvästi Suomea koskenutta uutisointia Venäjällä. Sitä käsittelivät kaikki merkittävät uutisvälineet. Omassa luokassaan oli radioasema Eho Moskvy, joka ensin haastatteli presidentti Niinistöä suorassa lähetyksessä ja julkaisi lisäksi netissä haastattelun kokonaisuudessaan tekstiversiona.

Muusta mediasta hyvänä esimerkkinä oli perinteikäs Izvestija, joka julkaisi pitkän ja yksityiskohtaisen kuvauksen Niinistön ja Putinin tapaamisesta. Ensin päämiehet istuivat keskenään puolitoista tuntia vain muutaman lähimmän avustajansa läsnä ollessa, minkä jälkeen neuvonpitoa jatkettiin vielä kahden tunnin ajan suurten valtuuskuntien kanssa.

Jälkimmäisen istunnon erikoisuus oli kummankin maan keskeisten liikemiesten läsnäolo, sekä se, että suomalaiselta puolelta jokainen mukana ollut yritysjohtaja sai esittää ajatuksensa suoraan presidentti Putinille, joka aika ajoin myös vastaili esitettyihin näkemyksiin. Kaikki tapahtui tiukasti suljettujen ovien takana, silti Izvestijan toimittaja Aleksander Junašev osasi luetella tärkeimmät läsnä olleet venäläiset talousmiehet nimi nimeltä.

Yksi ainoa totuus

Mutta kun vierailun merkitystä Venäjän mediassa arvioitiin, pohjana oli aina yksi ja sama lähde, Kremlin vierailusta julkaisema tiedote. Siinä esitetty arvio oli sävyltään myönteinen, mutta esille tuotiin vain niitä asioita, jotka Venäjän kannalta olivat tärkeitä tai kiinnostavia.

Jotain oma-aloitteisuutta sisältyi ehkä siihen, että joku osasi kertoa presidentti Niinistön tervehtineen pääministeri Medvedeviä venäjäksi ja esittäneen presidentti Putinille kutsun vierailla Suomessa ensi kesänä niin ikään venäjäksi.

Omaperäisimpään ratkaisuun oli päätynyt hallituksen lehden Rossiiskaja Gazetan Vladimir Kuzmin. Hän oli kirjoittanut artikkelin siitä, kuinka pääministeri Medvedev oli pitänyt varapääministeriensä kanssa kokouksen, jossa käsiteltiin kriittisiä tilanteita, joita oli Tuvan tasavallassa syntynyt kaukolämmityksen pitkien katkojen vuoksi.

Artikkelin lopussa oli erillinen maininta Niinistön ja Medvedevin tapaamisesta, jonka yhteydessä nämä olivat tulleet siihen tulokseen, että jokaisen tapaamisen jälkeen maiden suhteet lämpenevät entisestään. ”Lämpöä väkipakolla”, näin kuului Kuzminin artikkelin otsikko.

Toinen Rossiiskaja Gazetan toimittaja, vanha tuttavamme Nadežda Jermolajeva jatkoi puolestaan suomalaisten viranomaisten kriittistä arvostelua. Mutta hän oli myös laajentanut reviiriään. Helmikuun 14. päivänä hän oli saanut tehtäväksi arvioida myös Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista suuntausta.

Vakoilukeskus Helsingissä

Todettuaan, että nykyään Suomi suuntautuu sotilasyhteistyötä koskevissa asioissa käytännössä täysin Yhdysvaltoihin ja Natoon päin, hänen epäilyksensä kohdistuivat Yhdysvaltain Suomen suurlähetystön alueelle rakennettavaan valtavaan innovaatiokeskukseen, joka itse asiassa avattiin tällä viikolla.

Nimeltä mainitsemattomiin suomalaislähteisiin vedoten hän toteaa, että kyse on vakoilukeskuksesta, jossa tulee työskentelemään satoja CIA:n agentteja.

Venäjällä kiinnitti suurta huomiota myös välikohtaus, jossa Suomen tulli pysäytti Pietarissa laivatun kontin, jonka epäiltiin kuljettavan panssarivaunujen varaosia Syyriaan ilman asianmukaista lupaa. Asia sai erikoisen käänteen, kun ulkoministeri Sergei Lavrov ilmoitti, ettei aluksella ollut Venäjän hallituksen lastia.

Pravda.ru hankki Lavrovin tueksi kansainvälisen ihmisoikeuspuolustajan Johan Bäckmanin, joka pitikin aluksen pidättämistä läntisten erikoispalvelujen operaationa, minkä hän jyrkästi tuomitsi.

”Tämä on jälleen esimerkki siitä, että Suomi tukee terroristeja”, Bäckman jyrisi, ja ilmoitti häpeävänsä maansa puolesta. Hän paljasti myös, että Suomen puolustusministeri oli aikeissa lähettää Syyriaan ryhmän suomalaisia kemistejä, joiden tarkoituksena oli asettaa Syyrian presidentti Bashar al-Assad huonoon valoon löytämällä muka maasta todisteita kemiallisesta aseesta.

Venäjän paras ystävä

NKP:n keskuskomitean korkeakoulusta aikanaan valmistunut ystäväni, toimittaja Leonid Laakso on näitä katsauksia kommentoidessaan muistuttanut, kuinka neuvostoaikana korostettiin, että Venäjällä pitää Suomessa aina olla vihollinen.

Mutta onhan sillä toki Suomessa aina oltava myös ystävä. Sellaisen on nyt havainnut Suomen poliittista kehitystä Tukholmasta käsin tarkkaileva Aleksei Smirnov. Novyje izvestijalle toissapäivänä laatimassaan artikkelissa hän iloitsee siitä, että Suomessa voimistuu puolue, joka vastustaa Euroopan unionia ja kannattaa lähentymistä Venäjään.

Tämä puolue on vuosien ajan tarjonnut kansalle ajatusta eristäytymisestä, esittänyt eroa EU:sta ja vaatinut maahanmuuton pysäyttämistä, mutta sen suurin viha kohdistuu ruotsia puhuviin maanmiehiin. Yksi tämän puolueen tärkeimmistä poliittisista vaatimuksista onkin Smirnovin mukaan pakkoruotsin poistaminen ja venäjän opettaminen sen sijaa Itä-Suomessa. Smirnov puhui perussuomalaisista.

Venäjällä arvostetuin ja pidetyin suomalainen ei ole Johan Bäckman vaan näyttelijä Ville Haapasalo. Hänellä menee tosi lujaa. Helmikuun 19. Izvestija kertoi, että Venäjällä aletaan myydä Ville Haapasalon nimistä vodkaa. Kolme päivää myöhemmin RIA Novosti tiesi kertoa, että Ville Haapasalo on päättänyt myös lähteä mukaan kiinteistöbisnekseen. Hänestä on tullut yksilöllisiä eliittitaloja rakentavan Deus Domuksen osakas. Toivoa sopii, että liikemiehen ura urkenee yhtä sutjakkaasti kuin näyttelijän.

Venäjän verkossa jälleen kahden viikon kuluttua.