Rikhard Leijonamielen muumioitu sydän tuoksui paratiisin yrteiltä

Sydämen balsamointiin oli käytetty muun muassa päivänkakkaraa, myrttiä, minttua ja suitsukkeita. Tutkimuksessa vahvistui myös, että huhut kuninkaan surmanneesta myrkytetystä nuolesta eivät pidä paikkaansa.

kuninkaalliset

Tutkijat ovat selvittäneet Rikhard Leijonamielen sydämen salat. Keskiajalla kuolleen Englannin soturikuninkaan muumioitu sydän tuoksui suitsukkeilta ja kukilta. Muumiointiin käytettiin suloisia tuoksuja, jotta se olisi nopeuttanut Rikhardin pääsyä taivaaseen.

Rikhard I Leijonamieli kuoli taistelukentällä Ranskassa keväällä 1199. Sydäntä säilytettiin Rouenin katedraalissa Ranskassa hänen kuolemastaan saakka.

Ranskalaiset tutkijat ovat nyt analysoineet muumioidun sydämen. Tärkein tutkimuksen osa oli selvittää Rikhardin kuolinsyy. Sitä ei kuitenkaan pystytty selvittämään, sillä sydän oli jo hapertunut kasaksi harmaanruskeaa pölyä.

Kuolemansyyntutkimukseen erikoistunut tohtori Philippe Charlier ei kuitenkaan löytänyt aineksesta mitään jäämiä arsenikista tai muista myrkyistä. Näin ollen tarinat siitä, että Rikhard olisi kuollut taistelukentällä myrkytettyyn varsijousen nuoleen, eivät pidä paikkaansa. Todennäköinen kuolinsyy onkin nuolen aiheuttaman haavan tulehtuminen ja verenmyrkytys.

Sen sijaan tutkimuksissa ilmeni, kuinka huolellisesti keskiaikaiset balsamoijat olivat käsitelleet kuninkaan sydäntä. Rikhardin kuoleman jälkeen hänen ruumiinsa jaettiin useisiin osiin yleisen keskiaikaisen tavan mukaan. Sisäelimet haudattiin Limogesin lähelle Chalusiin Keski-Ranskaan. Loput hänen ruumiistaan haudattiin pohjoisemmaksi Fontevraudin luostariin, mutta sydän muumioitiin ja haudattiin Notre Damen katedraaliin Roueniin.

Taistelijan tuoksuva sydän

Sydän oli kääritty pellavaan ja se oli voideltu päivänkakkaralla, myrtillä, mintulla ja suitsukkeilla. Sydäntä oli käsitelty myös elohopealla, jotta se säilyisi paremmin. Tämän jälkeen se oli asetettu lyijyrasiaan.

Britanniassa Rikhardilla on Robin Hood -kertomuksista tuttu maine poissaolevana "hyvänä kuningas Rikhardina". Ranskassa maine oli kuitenkin varsin toisenlainen: Rikhardia pidettiin säälimättömänä soturina. Erityisen huono maine oli hänen ristiretkellään - Rikhard taisteli muslimijoukkoja komentanutta Saladinia vastaan Pyhällä maalla osallistuessaan kolmannelle ristiretkelle - mutta myös Euroopassa käydyissä taisteluissa.

- Ihmiset alkoivat juoruta hänen kuolemansa jälkeen, joten hänen ruumiinsa käsiteltiin erityisen huolellisesti, ja erityisesti hänen sydämensä. Noita yrttejä ja aineita ei valittu sattumalta, sanoi Philippe Charlier.

Sydämen balsamointiin oli käytetty hyvin samanlaisia aineita kuin Jeesuksen ruumiin voiteluun ristiltä oton jälkeen.

- Löysimme esimerkiksi suitsukkeita. Tämä on ainoa tunnettu tapaus, jossa on käytetty suitsukkeita - emme ole koskaan löytäneet niitä aiemmin. Tämä aine on varattu todella, todella tärkeille henkilöille historian aikana, Charlier kuvaa.

Yrttien tarkoituksena oli saada kuningas "tuoksumaan pyhimykseltä" ja lyhentämään Rikhardin aikaa kiirastulessa. 1200-luvulla elänyt piispa kirjoitti, että "Rikhard Leijonamieli vietti 33 vuotta kiirastulessa syntiensä sovittamiseksi ja nousi taivaisiin vasta maaliskuussa 1232".

Ei epäilyksiä sydämen aitoudesta

Sydämestä löytyi myös muun muassa poppelin ja kissankellon siitepölyä. Tästä tutkijat pystyivät päättelemään, että Rikhard oli kuollut huhtikuun lopun, toukokuun tai kesäkuun alun aikana, jolloin nämä kasvit kukkivat. Historiankirjoissa kuolinpäiväksi on annettu 6. huhtikuuta.

Toisin kuin Britanniassa parkkipaikan alta löytyneen ja Rikhard III:ksi tunnistetun luurangon tai ranskalaiskuningas Henrik IV:n pään suhteen Rikhard Leijonamielen sydämen osalta ei ole ollut epäilyksiä sen aitoudesta. Elin löydettiin katedraalista 1800-luvulla. 1100- tai 1200-luvulta peräisin olevassa lyijyrasiassa oli latinankielinen teksti "hic iacet cor ricardi regis anglorum" eli "tässä lepää Rikhardin, Englannin kuninkaan sydän".

Historiallisissa teksteissä kerrotaan sydämen haudatun Roueniin. Charlierin mukaan ei ole mitään syytä olettaa, etteikö sydän olisi Rikhard Leijonamielen. Myös löydetyt kallisarvoiset aineet todistavat tämän puolesta.

Charlier on varsin tunnettu tutkija Ranskassa. Hän on aiemmin muun muassa todistanut, että osa Jeanne d'Arcin pyhimysjäänteistä onkin peräisin egyptiläisistä muumioista. Hän on myös vahvistanut dna-testien avulla, että nenäliinassa ollut veri todellakin oli giljotiinilla surmatun Ludvig XVI:n verta.

Lähteet: Reuters, Yle Uutiset