1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Raimo Möysä - Ruisrockin perustaja New Yorkin kustannusmaailmassa

Turkulainen Raimo Möysä perusti aikanaan nuortenlehden, kehitteli kaupunkiin pop-kellaria ja oli mukana perustamassa Ruisrockia. Nyt hän on Reader's Digestin kansainvälisten painosten päätoimittaja New Yorkissa.

Raimo Möysä Turussa Kuva: Iiro Andersson/Yle

- Aika hiljaiselta tämä näyttää, Raimo Möysä miettii Turun arkista katukuvaa silmäillessään.

Hiljainen Möysän syntymäkaupunki varmasti onkin, jos sitä vertaa hänen nykyiseen naapurustoonsa. Möysä työskentelee New Yorkissa, osan viikosta Manhattanilla ja osan puolen tunnin junamatkan päässä White Plainsissä.

Raimo Möysä on Reader's Digestin eli Valittujen Palojen kansainvälisten painosten editor-in-chief, kymmenien päätoimittajien päätoimittaja.

Raimo Möysä (s.1948) on ollut Valittujen Palojen leivissä hyvän aikaa. Suomessa hän aloitti Valittujen Palojen toimituspäälliikkönä vuonna 1982. New Yorkin Reader's Digestiin hän siirtyi -94 jä päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2012.

Möysän työkenttä on varsin mittava, Valitut Palat ilmestyy 50 maassa, 19 kielellä.

Reader's Digestin kone on iso ja juttutrafiikki melkoinen.

USA:ssa tuotetaan suuri määrä materiaalia, Britanniassa tehdään Eurooppaan aineistoa ja joka maassa on omat toimituksensa, jotka tekevät oman maansa artikkelit. Kaikki jutut käännetään englanniksi ja ne ovat Valittujen Palojen päätoimittajien käytettävissä missä päin maailmaa hyvänsä.

DeWitt Wallacen kuningasajatus

Reader's Digestin perusti DeWitt Wallace vuonna 1922. Hän oli keksinyt ajatuksen toipuessaan sotavammasta. Wallacen työparina yrityksen perustamisesta alkaen oli vaimo Lila.

Lila ja DeWitt Wallacen kunniaksi julkaistiin postimerkki vuonna 1989. Perusteissa mainitaan heidän tukensa tieteelle ja taiteelle. Wallacen säätiö oli jakanut tuohon mennessä apurahoina 2 miljardia dollaria. Kuva: United States Postal Service

Ajatus oli kerätä eri puolilla Yhdysvaltoja julkaistuja tarinoita yksiin kansiin. Wallace istui New Yorkin kirjastossa ja etsi sopivaa materiaalia, kirjoitti ne kynällä muistiin ja editoi ne omaan lehteensä sopiviksi.

Yhdysvallat oli valtava, eri valtioista koostuva kokonaisuus, joka tuotti suuret määrät tekstiä kirjoissa ja aikakauslehdissä. Julkaistu tieto ei levinnyt likikään siinä mitassa kuin nykyisin.

Wallacein valituista paloista tuli suuri menestys, ajan mittaan myös yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Uuden ajattelun airut

Digest oli selkeästi uuden maailman tuote, laajasta aihepiiristä kaikelle kansalle.

Reader's Digestista kirjan_ Condensing the Cold War: Reader's Digest and American Identity_ kirjoittanut professori Joanne Sharp sanoo, että aivan alkuun lehti suhtautui jopa Neuvostoliittoon myötämielisesti, koska Wallace näki Venäjän vallankumouksen tervetulleena muutoksena Euroopan epädemokraattisiin ja aristokraattisiin harvainvaltoihin.

Neuvostodemokratian laatu valkeni Wallacelle aika pian ja sen jälkeen Neuvostoliitto kasvoikin ajan mittaan suorastaan pääpirun asemaan lehdessä.

Tämä kehitys tietysti huipentui kylmän sodan aikana, jolloin Reader's Digest olikin voimansa huipulla.

Yhteiskunnallinen vaikuttaja

Reader's Digest ei ollut ainoastaan tietyn yhteiskuntafilosofian äänitorvi maailmalle.

Raimo Möysä mainitsee, että Wallace ja lehti nostivat aktiivisesti käytännöllisempiä, ihmisläheisiä aiheita esiin.

Ulkoministeri Erkko puhuu ensimmäisessä Yhdysvaltoihin radioidussa lähetyksessä uudenvuodenpäivänä 1939.

Digest esimerkiksi alkoi tupakanvastaisen kirjoittamisen jo vuonna 1952, eikä varsin vähällä huomiolla.

Möysä kertoo, että vuosikymmeniä myöhemmin Suomessa tupakkateollisuuden lakimies käytti lehteä päämiehensä puolustuksessa: tupakan sairastuttaman kantajan on ollut pakko olla tietoinen tupakan vaaroista, koska Valitut Palat on melunnut asiasta niin paljon.

Reader's Digestin kansainvälisestikin menestynyt tuote, Word Power eli suomeksi Laajenna sanavarastoasi, ulotti yhtiön yhteistyöhön koulujen kanssa.

50-luvulta lähtien DeWitt Wallace alkoi kaivata myös vartavasten lehdelleen kirjoitettua materiaalia. Digest palkkasi mm. kirjailija Alex Haleyn sponsoroimaansa projektiin, josta syntyi Haleyn suurmenestys Juuret.

Sinänsä materiaalista ei ollut pulaa. Kustantajat suorastaan tarjosivat julkaisujaan Reader's Digestiin.

Raimo Möysä muistelee, että ennen kuin tekstiä alettiin välittää sähköisesti, heillä oli yksi henkilö palkattuna pelkästään avaamaan yhtiölle tulevat kirjalähetykset.

Ensi kosketus Valittuihin Paloihin parturissa

Valitut Palat alkoi ilmestyä Suomessa kesäkuussa 1945. Sanoma Osakeyhtiön toimitusjohtaja Eljas Erkko oli saanut Reader's Digestilta lisenssin lehden julkaisuun.

Valittujen palojen Aatos Erkko -haastattelussa mainitaan, että ministeri Erkko oli kiinnostunut asiasta jo sodan aikana ja aloittanut tiedustelut. Ajatus oli siis nimenomaan lähtöisin Erkolta, ei amerikkalaisyhtiöltä.

Raimo Möysä kertoo oman ensikosketuksensa Valitut Palat -lehteen palanneen hänen mieleensä äskettäisen urheilu-uutisen myötä. 

Korkeushyppäjä John Thomas oli Bostonin yliopiston kasvatteja. Kuva: Urheiluvuosi 1960 -katsaus/Yle

Möysän perhe oli muuttamassa kesäksi Turun Port Arthurista maalle, ja asiaan kuului, että poikien tukat leikattiin niin lyhyiksi, ettei asiasta tarvinnut huolehtia ennen syksyä ja kaupunkiin palaamista.

Vuoroa odottaessa Korkeavuorenkadun parturiliikkeen lehtikasasta löytyi Valitut Palat, jossa oli juttu korkeushyppääjä John Thomasista (Korkeushyppääjän sisukas  paluu, VP 8/1960).

Juttuun uppoutunut poika ei edes huomannut hiusten menetystä.

- John Thomas oli suuri idolini. Hänhän kävi Turussakin kilpailemassa Paavo Nurmen kisoissa.

Tämän muiston mieleen palauttanut uutinen oli kaksinkertaisen olympiamitalisti John Curtis Thomasin kuolema 71-vuotiaana 15. tammikuuta 2013.

Popkulttuuri luo aktiivisuutta kaupungissa

60-luvun puolivälistä lähtien Raimo Möysä oli mukana niin monissa nuorisoaktiviteetissa, että listan perusteella voisi kuvitella nykyisen, harkitsevaisen herrasmiehen olleen hyperaktiivinen hätähousu.

Möysän toverit esimerkiksi Ruisrock-ajoilta kuitenkin kuvaavat hänet enemmänkin näkemykselliseksi ja sosiaalisesti lahjakkaaksi.

Hän esimerkiksi soitti bassoa The Beathovens-yhtyessä, oli mukana skoottereistaan ja muodistaan tunnetussa, brittien modeja vastanneessa upolaisryhmässä ja näki upolaisten ja modien suosikin The Kinksin Turun konserttitalolla syyskuussa 1965.

The Beathovens vuonna 1965. Vasemmalta Raimo Möysä, Matti Y. Karjala, Olli Huvila, Ismo Lindqvist ja Taisto Keinänen. Kuva: Taisto Keinäsen albumi

- Bändi oli aivan loistavassa soittokunnossa. Tyhjensi älppärirepertuaarinsa ja esiintyi klassisessa asussaan, valkoisissa röyhelöpaidoissa ja punaisissa 'metsästystakeissa', Möysä muistelee keikkaa Föribeat-kirjassa.

Nuortenlehti Extra

Turun nuorisoelämä oli 60-luvulla suhteellisen vilkasta. Popharrastusta ja -yhtyeitäkin riitti, vaikka harvalla oli varaa ostella instrumentteja ja vahvistimia.

Tukholmasta tuli paitsi tyylillisiä vaikutteita, myös ulkomaisia esiintyjiä, jotka tulivat maahan Ruotsin-lautoilla.

Ylioppilaskunnan yhteydessä toiminut Turku International Student Club toimi soittopaikkana ja vaikutteiden levittäjänä.

Nuorisomedia, Stump ja Suosikki, oli kuitenkin Helsingissä. Turku jäi alituiseen huomiosta syrjään.

Möysälle heräsi ajatus perustaa eteläisen Suomen alueelle tarkoitettu nuortenlehti. Lehden nimeksi tuli Extra. Möysän avuksi tuli Kari Tapana, jonka kanssa hän oli perustanut Suomen Rollings Stones Fan Clubin muutamaa vuotta aiemmin.

Loput kirjoittajat olivat tuttavapiiristä. Möysä muistelee, että aloittaessa into oli kova.

Extran ensimmäinen numero ilmestyi vuoden 1968 tammikuussa. Möysä sai Extrasta ensimmäiset lehtibisneksen oppituntinsa.

- Lähdimme vähän väärästä päästä liikkeelle eli vastustamalla jotain (Helsingin lehtiä) sen sijasta, että olisimme tarjonneet jotain omaa tai luoneet omintakeisen tuotteen. Innokkaita kirjoittajia ei lopulta myöskään tahtonut löytyä.

Raimo Möysä muistelee, että levikkialue oli epämääräinen ajatus "Helsinki, Tampere, Etelä-Suomi". Tekijöillä ei ollut varsinaisesti käsitystä markkinoinnista tai jakeluasioista.

Extra-lehden viimeinen numero ilmestyi aloittamisvuoden elokuussa.

Toimittajakouluun Helsinkiin

Muutama kuukausi Extran lopettamisen jälkeen Raimo Möysä toimi Turussa erittäin suositun Pop-kellarin vetäjänä. Hän auttoi myös parin koulukaverinsa yhtyettä Yellow'ta keikkamyynnissä ja markkinointiasioissa. Hän kehitti yhtyeelle iskevän liikanimen "Keltainen vaara".

Kaupungissa oli kypsymässä ajatus, johon Raimo Möysä muiden aktiivisten nuorten tavoin tarttui: rockfestivaali, Woodstockin tyyliin.

Möysä ehti olla mukana festivaalin perustamisessa ja ensimmäisen Ruisrockin tekemisessä, mutta festivaalin aikaan kesällä -70 hän oli jo lähtenyt Helsinkiin. Hänet oli hyväksytty vuonna 1967 perustettuun Sanoman toimittajakouluun.

- Olin siellä sitten Helsingin Sanomien "Ruisrock-asiantuntija", mikä on nykyvinkkelistä aika erikoista: kirjoitin juttuja festivaalista, jota olin ollut perustamassa. Siinä oli kieltämättä pieni conflict of interest, Raimo Möysä naureskelee senaikaista lehtimiestapaa.

Kulttuuri ja journalistinen kulttuuri

Valitut Palat ilmestyy Yhdysvaltojen lisäksi 50 maassa. Uusimpia alueita ovat mm. entiset itäblokin maat ja vaikkapa Kiinan kansantasavalta.

Raimo Möysän mukaan uusilla alueilla aloittaessa vastassa on kahdenlaista kulttuurihaastetta. Yksi on paikallinen kulttuuri sinänsä: mikä on paikallisista tarpeellista ja kiinnostavaa sekä miten uudessä ympäristössä tulee toimia.

Toinen asia ovat erot toimittamisen tavoissa.

Möysän mukaan journalistinen kulttuuri on joissakin paikoissa erilainen kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Faktojen tarkistaminen ja eri lähteiden käyttäminen ovat vieraita asioita, lähteeksi riittää, kun joku vain sanoo jotain.

Tässä kohtaa Möysä vetää tiukasti emoyhtiön kriteerien mukaista linjaa. Se on tarpeen yhtiön imagonkin kannalta.

- Lahjakkaita kirjoittajia on kyllä joka puolella, mutta he eivät ole päässeet näyttämään osaamistaan.

Raimo Möysä luovuttamassa Vuoden eurooppalainen -palkintoa Agnieszka Romaszewska-Guzylle Varsovassa keväällä 2013. Taustalla Puolan vara-ulkoministeri Janusz Cisek. Kuva: Reader's Digest

Reader's Digest talouden ja teknologian myllerryksessä

Vuonna 1922 perustettu joukkotiedotusalan yritys on joutunut historiansa aikana kohtaamaan monenlaisia haasteita. Journalististen ja viihdetuotteiden digitaalinen jakelu on yksi suurimmista muutoksista.

Yleisöjen erikoistuminen ja pieneneminen, alakulttuurien kirjon kasvaminen aiheuttavat omat haasteensa jättiläistuotteelle.

Vuoden 2013 alussa Reader's Digest pääsi takaisin 12 numeron vuotuiseen julkaisutahtiin. Määrää oli jouduttu supistamaan yhtiön taloudellisten ongelmien vuoksi. Samasta syystä Reader's Digest oli hakeutunut Chapter 11 bankruptcyyn eli velkajäjestelyyn.

Helmikuussa 2013 Reader's Digest hakeutui uudelleen velkajärjestelyyn.

Raimo Möysä sanoo, että taloudelliset vaikeudet eivät ole yksinomaan lehden levikistä johtuvia.

- Reader's Digestin ongelmat alkoivat jo vähän aikaisemmin kuin muiden suurten kustannustalojen. Omistus siirtyi perustajien säätiöltä investoijille, jotka lastasivat yhtiölle lujasti velkaa. Saneeraukseen päästessä velkaa oli kaksi miljardia dollaria.

Vanhan jättilläisen on ollut pakko miettiä olemuksensa uudelleen. Yleisaikakauslehtien ahdingon myötä Reader's Digestissakin suunta on ollut lievää erikoistumista kohden.

- Yhdysvaltain lehti on tällä hetkellä suuntautunut aavistuksen enemmän naisiin kuin miehiin, koska naiset lukevat enemmän. Terveysaiheisia juttuja meillä on suhteellisen runsaasti, se on meidän vahvaa aluettamme, Möysä sanoo.

Reader's Digestin digitaalisen lehden levikki on Yhdysvalloissa 250 000 kappaletta. Aikakauslehtimarkkina näyttää Möysän mukaan varsin hyvältä: jos lasketaan yhteen digitaaliset tuotteen ja printti, koko ala on nousussa.

Tulevat mullistukset

- Ajattelen, että suurten toimitusten aika on mennyttä, Raimo Möysä pohtii.

Möysän ajatuksen mukaan kustantajat eivät enää rekrytoi toimittajia tai kuvaajia toimituksiin. Toimituksissa ovat jäljellä ne ihmiset, jotka manageroivat tai hallinnoivat julkaisun eri aihealueita ja editoivat sisääntulevan materiaalin.

Toimittajat, valokuvaajat, graafikot ynnä muut voivat toimia vapaina yrittäjinä tai muodostaa omia sisältöfirmojaan.

Kustantaja tilaa tarvitsemansa sisältötuotteet sopivalta tuottajalta. Tuote tehdään sellaiseksi kuin kustantaja sen haluaa. Kustantaja pystyy maksamaan huomattavasti parempia hintoja, kun kiinteitä toimituksia ei ole.

Kustantajan homma on luoda ja hoitaa julkaisualusta tuotteille.

Kuulostaa aika lailla DeWitt Wallacen alkuperäiseltä ajatukselta.