Retroilijan aarreaitta pursuaa nostalgiaa

Mikkelin Pursialassa teollisuusalueella on keltainen varastohalli, jonka oven takaa avautuu nostalgiannälkäisen tavarakeräilijän paratiisi. Parinkymmenen vuoden aikana osto- ja myyntiliikkeeseen on kertynyt tuhansia tavaroita aina 1800-luvulta nykypäivään. Nyt kuuminta hottia ovat vanhat, 1960-luvulta peräisin olevat kampauspöydät.

ilmiöt
Käytettyä tavaraa
Tarja Nyyssönen / Yle

Rompetta-liikkeen ovi narahtaa enteellisesti, kun asiakas astuu sisään. Kahdesta huoneesta koostuva halli pursuaa erilaisia huonekaluja, lamppuja, kirjoja ja tauluja. Ensi silmäyksellä ei tule mieleen tavaraa, jota tästä hallista ei löytyisi.

- Ei täällä ihan kaikkea kyllä ole. Viime viikolla kävi neliheppaisen, vuoden 1969 Evinruden bensapumppua yksi asiakas kyselemässä. Ei löytynyt, nauraa rompeukoksi itseään kutsuva yrittäjä Heimo Pölhö.

Pölhö perusti käytetyn tavaran osto- ja myyntiliikkeen 1990-luvun alussa. Mies nauraa, että hän on jo nuoresta asti ollut kiinnostunut vanhasta, kun aikanaan nai itseään vanhemman naisen.

- Vaimo on 33 päivää minua vanhempi, ja huumorintajuinen. Tänä vuonna tulee 40 aviovuotta täyteen.

Heimo Pölhö ja opetustaulu
Heimo Pölhö näyttää vanhaa opetustaulua. Tarja Nyyssönen / Yle

Käytetyt tavarat tulevat Pölhölle useimmiten joko kuolinpesästä tai muuttojen yhteydessä.

- Isot ikäluokat jäävät eläkkeelle ja muuttavat pienempiin asuntoihin. Tavarat on jonnekin saatava mahtumaan ja minä niitä täältä käsin kierrätän eteenpäin.

9 000 kirjaa

Rompetta myy lähes mitä vaan taivaan ja maan väliltä. Kirjahyllyistä löytyy esimerkiksi 9 000 nidettä eri aikakausilta, aikakausilehtiä ja vinyylilevyjä. Korissa pöydällä on vanhoja kelloja ja silmälaseja toisessa. Pölhö ostaa tavarat siinä kunnossa kun ne tuodaan, ja myös myy ne eteenpäin samassa kunnossa. Kunnostamiseen ei yhden miehen yrityksellä ole resursseja, eikä haluakaan.

- Monesti täältä ostetaan tavaraa johonkin tiettyyn tarkoitukseen tai tilaan. Asiakas saa itse sitten tehdä tuotteesta mieluisen. Tänne tullaan vaan katselemaan, mutta monesti tullaan ihan tietyn tavaran, esimerkiksi harvinaisemman astiaston, vuoksi.

Peilipöytä on nyt in

Viime vuosien retrobuumi näkyy myös Pölhön yrityksessä. Riihimäen ja Karhulan lasipurkit menevät saman tien kaupaksi kun ne hyllyyn asettelee. Nyt kysytyimpiä tavaroita ovat 1960-luvun kampauspöydät.

- Heti kun peilipöytiä, joko avattavia tai ei, tulee myyntiin, käy joku ne pois ostamassa. Äidit ostavat niitä nyt teinityttärilleen. Ja penkki tulee olla myös mukana, se kuuluu siihen kokonaisuuteen.

Heimo Pölhö on itse 1940-luvun lapsia. Hän ihmettelee nykypäivän nuorten intoa 1970-80-luvun tavaroihin.

Oranssi kirjoituskone.
Tarja Nyyssönen / Yle

- Minulla niille ei ole tunnearvoa, tuon ajan tuotteilla. Mutta kun puhutaan sota-ajan ja heti sen jälkeisestä tavarasta, niillä on minulle arvoa. Niillä esineillä, joita minun lapsuudessani käytettiin, kuten kessuleikkurilla, mies sanoo, ja näyttää kuinka puusta ja metallista valmistettu giljotiini pätkäisi kasvatetut kessut tupakanpuruksi.

Arabian astioita ja jugend-tuoleja

Pölhö on parinkymmenen vuoden aikana harjaantunut lajittelemaan arvokkaat esineet romppeesta. Joskus tavarapaljoudesta löytyy todellisia aarteitakin.

- Kerran minua pyydettiin katsomaan erästä vanhaa, pitkään tyhjillään ollutta mummonmökkiä. Sieltä tuli pari autolastillista tavaraa, mutta mukana oli myös pari helmeä. Sieltä löytyi 1920-luvulta oleva Arabian teeastiasto. Ne olivat vielä sitä ohutta posliinia ja jokainen oli pakattu ruskeaan alkuperäiseen paperiinkin. Oli siellä myös kuusi jugend-tuolia, jotka olivat Saarisen suunnittelemia.

Pölhö itse sanoo muuttaneensa pienempään asuntoon kaksi kertaa eläessään. Nyt mies on tyytyväinen oman kotinsa tavaramäärään eikä kaipaa sinne mitään. Hän ei myöskään myönnä kiintyvänsä liikkeensä tavaroihin.

- Kyllä kun näitä on vuosia pyöritellyt niin ei näihin tunnesidettä synny. Yleensäkin tavaroihin liittyy ihmisillä paljon tunnearvoa, joka ei siirry mukana, kun tavara tulee tänne myyntiin. Monesti kerron kyllä tavaran historiasta, jos vain siitä tiedän, mutta ei se saa hintaan vaikuttaa.