Camerlengo Tarcisio Bertone on nyt katolisen kirkon johdossa - Juventus-fani osaa kymmentä kieltä

Katolista kirkkoa uuden paavin valintaan asti johtava Bertone on italialainen kardinaali ja Vatikaanin ulkoministeri, joka on omistautunut kirkolle 16-vuotiaasta asti. 78-vuotiaan kardinaalin intohimona on kuitenkin myös jalkapallo, ja hän on haaveillut jopa Vatikaanin omasta jalkapallojoukkueesta.

Ulkomaat
Italialainen kardinaali Tarcisio Bertone tervehtii muita kardinaaleja Vatikaanissa.
Italialainen kardinaali Tarcisio Bertone (oik.) tervehti muita kardinaaleja Vatikaanissa keskiviikkona.Alberto Pizzoli / AFP

Katolisen kirkon johtoon on siirtynyt Camerlengo Tarcisio Bertone siihen asti, kunnes kardinaalien konklaavi saa valittua uuden paavin torstaina eronneen Benedictus XVI:n tilalle.

Bertone on 78-vuotias Benedictus XVI:n luottomies ja Vatikaanin ulkoministeri, jonka kautta Vatikaanin kakkosmiehenä ovat varjostaneet muun muassa VatiLeaks-skandaalin korruptio- ja nepotismisyytökset. Camerlengolla oli kuitenkin puolellaan paavinsa tuki.

Jo nuorena kirkolle omistautunut italialainen Bertone on kielitaitoinen jalkapallofani, joka osaa kymmentä eri kieltä.

Äidinkielensä italian lisäksi hän puhuu sujuvaa ranskaa, espanjaa, saksaa ja portugalia. Lisäksi hän osaa jonkin verran englantia sekä osaa lukea puolaa, latinaa, kreikkaa ja hepreaa.

16-vuotiaana salesiaanien sääntökuntaan

Tarcisio Pietro Evasio Bertone syntyi 2. joulukuuta 1934 Romano Canavesessa Italian Torinon maakunnassa kahdeksanlapsiseen perheeseen.

16-vuotiaana Bertone liittyi katolilaiseen salesiaanien sääntökuntaan, joka on yksi maailman suurimpia. Kymmenen vuotta myöhemmin, heinäkuussa 1960, hänet vihittiin papiksi.

Bertone suoritti tohtorintutkinnon kanonisesta laista ja 1990-luvulle asti hän työskenteli salesiaanisessa yliopistossa muun muassa moraaliteologian ja myöhemmin kanonisen lain professorina.

Nopea nousu kirkon hierarkiassa

Vuonna 1991 Bertone nimitettiin Vercellin arkkipiispaksi. Hän hoiti tehtävää vuoteen 1995 asti, jolloin hänet nimitettiin uskonopin kongregaation sihteeriksi. Kongregaation prefektinä toimi tuolloin kardinaali Joseph Ratzinger, josta tuli sittemmin paavi Benedictus XVI.

Genovan arkkipiispaksi Bertone nimitettiin vuonna 2002, ja hän hoiti tehtävää aina vuoteen 2006 asti, jolloin hänestä tuli Vatikaanin ulkoministeri.

Kardinaalin arvonimen Bertone sai vuonna 2003, ja pääsi siten valitsemaan uutta paavia, kun Johannes Paavali II kuoli huhtikuussa 2005.

Joseph Ratzinger valittiin uudeksi paaviksi, ja vuonna 2006 hän valitsi ystävänsä Bertonen ulkoministeriksi kardinaali Angelo Sodanon tilalle. Seuraavana vuonna Bertanosta tuli kamariherra, Camerlengo.

VatiLeaks skandaalin keskiössä

Bertone nousi keskispisteeseen viimevuotisessa skandaalissa, jossa Vatikaanin luottamuksellisia asiakirjoja päätyi julkisuuteen. Paljastusten joukossa on muun muassa väitteitä paavin salamurhasuunnitelmasta, Vatikaanin sisäisistä valtataisteluista, huonosta hallinnosta ja korruptiosta.

Bertonea syytettiin epäpätevyydestä, tukijoidensa nimittämisestä Vatikaanin avainvirkoihin ja haluttomuudesta puuttua korruptioon.

VatiLeaks-skandaaliksi nimetystä vuodosta tuomittiin 1,5 vuodeksi vankeuteen Vatikaanin hovimestari Paolo Gabriele, mutta paavi armahti hänet joulukuussa.

Jotkut tarkkailijat kuitenkin pitivät hovimestaria vain syntipukkina tai alatason tekijänä skandaalissa, joka liittyy kiivaaseen taisteluun asemista paaville aikoinaan seuraajan valitsevassa konklaavissa.

William Oddie arvioi The Catholic Herald -lehdessä (siirryt toiseen palveluun), että kyseessä oli salaliitto, jonka tavoitteena oli Bertonen syrjäyttäminen. Oddien mukaan kyse on pitkästä kampanjasta, joka alkoi Bertonen ulkoministerinimityksestä vuonna 2006.

Italialaistoimittaja Andrea Gaglirducci arvioi ModayVatican-blogissaan (siirryt toiseen palveluun), että monet olivat tyytymättömiä Bertonen nimitykseen, sillä hänellä ei ollut diplomaattitaustaa. Lähes kaikki Vatikaanin viime vuosikymmenten ulkoministerit ovat olleet diplomaatteja. Lisäksi Bertone oli ollut uskonopin kongregaation kakkosmies, kun Ratzinger oli sen prefekti. Bertone oli säilynyt Ratzingerin ystävänä ja neuvonantajana tämän noustua paaviksi, ja pian hän nousi Vatikaanin kakkosmieheksi.

Oddie arvioi, että kyseessä oli peräti salaliitto paavia vastaan. Kun paavin vastustajat eivät voi näyttäytyä sellaisina, he vastustavat hänen läheisintä yhteistyökumppaniaan Bertonea, Oddie kirjoitti kesäkuussa 2012.

- Tämä on osa valtapeliä, jossa kirkollinen oikeisto haluaa saattaa Ratzingerin paaviuden kriisiin, arvioi puolestaan The New York Times -lehden (siirryt toiseen palveluun) lainaama Alberto Melloni bolognalaisesta Johannes XXIII:n katolisesta tutkimuskeskuksesta.

Brittilehti The Guardianin (siirryt toiseen palveluun) Tom Kington kuitenkin totesi, ettei Bertonen omakaan tausta ole valtataistelussa putipuhdas, ja käynnissä on taistelu paavin seuraajasta.

Bertone itse sanoi, että paavin yhteistyökumppanien keskuuteen halutaan synnyttää hajaannusta.

Paavi puolestaan puolusti ulkoministeriään. Hän sanoi torjuvansa tähän kohdistetun epäoikeudenmukaisen kritiikin ja ilmaisi luottamuksensa Bertoneen.

Kirkon äänitorvi Da Vinci -koodin arvostelussa

Bertone on noussut julkisuuteen myös muun muassa rikkomalla kirkon virallisen hiljaisuuden Dan Brownin kirjoittamasta menestyskirjasta Da Vinci -koodi sekä kommenteillaan kirkkoa ravistelleeseen pedofiliaskandaaliin.

Vuonna 2005 Bertone tyrmäsi Brownin menestyskirjan, jossa annetaan esimerkiksi Jeesuksesta erilainen kuva kuin kristillisessä perinteessä. Kirjan tarinan mukaan Magdalan Maria oli Jeesuksen vaimo ja he saivat lapsen. Kardinaali Bertone syytti kirjaa häpeälliseksi ja perusteettomia valheita sisältäväksi sekä kehotti uskovaisia boikotoimaan sitä.

Sekä Vatikaani että Bertone sanoivat, ettei kardinaali puhunut kirkon virallisena edustajana. Tuolloin Bertone ei ollut vielä ulkoministeri, mutta painoa sanoille antoi hänen korkea asemansa kirkon hierarkiassa, ja olihan hänen nimensä ollut esillä myös pohdittaessa paavin seuraajaa.

Sen sijaan Bertone oli jo kirkon kakkosmies suututtaessaan homoseksuaaleja kommentillaan pedofiliaskandaaliin. Bertone sanoi, ettei lasten hyväksikäyttöskandaalin taustalla ole selibaatti vaan homoseksuaalisuus.

Ulkoministerikautensa alussa Bertoni säväytti ehdottamalla, että Vatikaaniin perustettaisiin huipputason jalkapallojoukkue. Pelaajia saataisiin vaikkapa katolisten yliopistojen brasilialaisista. Vain joitakin tunteja myöhemmin Bertone kuitenkin totesi, ettei kommenttia tule ottaa vakavasti, ja hänellä on muutakin tekemistä kuin jalkapallojoukkueen kehittäminen.

Bertone on jalkapallofani, ja hän on kertonut olleensa lapsesta asti torinolaisen jalkapallojoukkue Juventuksen kannattaja.

Camerlengon johtajakausi voi jäädä lyhyeksikin

Camerlengon tärkeimmät tehtävät liittyvät paavin vaihtumisen ajankohtaan. Hän toimii Vatikaanin väliaikaisena valtionpäämiehenä, kunnes uusi paavi on valittu. Camerlengo myös valmistelee konklaavia, joka valitsee uuden paavin. Jos edellinen paavi on kuollut, Camerlengon tehtävänä on myös ilmoittaa hänen kuolemastaan sekä valmistella hautajaisia.

Camerlengolla on väliaikaisena valtionpäämiehenä kuitenkin rajoitetut valtuudet ja johtajakauden pituus riippuu siitä, miten helposti kardinaalit saavat valittua paaville seuraajan. Konklaavin täytyy alkaa 15 - 20 päivän kuluttua siitä, kun paavin istuin jää tyhjilleen. Useasti paavi on saatu valittua päivässä, pisin konklaavi kesti kolme vuotta vuosina 1268 - 1271.