Englannin kanaalin outo löytö vahvistui viikinkien legendaariseksi aurinkokiveksi

Viikingit pystyivät pitämään kurssinsa merellä jopa auringolaskun jälkeen, koska heillä oli siihen erityinen väline. Laivanhylystä tehty löytö ja nykytekniikka ovat osoittaneet sen tehokkuuden.

kulttuuri

Pitkulainen kiteinen kivi, joka löytyi neljänsadan vuoden takaisesta englantilaisen sotalaivasta, on vahvistunut viikinkien aurinkokiveksi. Suorastaan myyttisenä pidetty kivi auttoi viikinkejä pitämään merellä kurssinsa, vaikka pilvet peittivät Auringon ja muut taivaan merkit, joiden perusteella merellä yleensä suunnistettiin. Kompassin keksimiseen oli tuolloin vielä satoja vuosia.

Kumma esine löytyi aluksesta, jonka Elisabet I oli lähettänyt vuonna 1592 urkkimaan, oliko Espanjalla tekeillä toinen armada. Alus upotettiin Englannin kanaaliin Alderneyn saaren lähistölle. Hylky ja kivi löytyivät vuonna 1977.

Murunen kiveä pantiin spektrometriin

Brittiläiset ja ranskalaiset tutkijat ovat pitkään kiistelleet siitä, mahtaako löytö todella olla valoa taittava aurinkokivi, jonka ansiosta auringon paikka on havaittavissa silloinkin, kun taivas on umpipilvessä tai Aurinko horisontin alapuolella.

Auringon paikka on huonollakin valolla määriteltävissä yhden asteen tarkkuudella.

Kirjalliset maininnat "solarsteinnista" ovat parhaimmillaankin vain viitteellisiä, eikä kiviä ole löydetty myöskään viikinkihaudoista. Jos kiteisiä kiviä vainajien mukaan laitettiin, polttohautauksen kuumuus särki ne. Vain Islannista on vastikään löytynyt joitakin sirpaleita.

Siten aurinkokivet ovat jääneet tutkijoita ärsyttäneeksi arvoitukseksi - aina siihen saakka, kun Alderneyn hylystä löytyi pienen saippuapalan kokoinen kivi, jonka reunat oli hiottu kulmikkaiksi, ja sitä päästiin tutkimaan nykyajan keinoin.

Tutkimusta varten kivestä irrotettiin murunen, jolle tehtiin spektrometrillä kemiallinen analyysi. Se vahvisti kiven olevan kalsiittia. Pinta on maitomainen, ei läpinäkyvä, mutta tutkimukset osoittivat pinnan värjääntyneen meriveden ja hiekan vaikutuksesta.

Jäljitelmä toimi mainiosti

Tutkijat kokeilivat suunnistamista tekemällään jäljitelmällä. He totesivat, että Auringon paikka on huonollakin valolla määriteltävissä yhden asteen tarkkuudella. Auringon paikka löytyi vielä 40 minuuttia auringonlaskun jälkeenkin.

Tutkimusta johtanut Guy Ropars ranskalaisesta Rennesin yliopistosta katsoo todistetuksi, että löytö todellakin on aurinkokivi. Tulokset on julkaistu Englannin kuninkaallisen seuran lehdessä.

Ropars arvelee, että englantilaiset merimiehet ottivat aurinkokiven mukaan varmemmaksi vakuudeksi oikean suunnan löytymisestä, vaikka heillä oli jo kompassejakin. 1500-luvulla ne eivät vielä olleet täysin luotettavia suunnistusvälineitä, koska useimpia magneettisia ilmiöitä ei ymmärretty, Ropars kertoo.

Lähteet: AFP, Yle Uutiset