1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Näkökulmat

Vaipparumbasta eroon soivalla potalla, kellon tarkoilla rutiineilla vai sattumalta?

Vaipparumba ei ole koskaan kuulunut suosikkipuuhiini. Se on kuitenkin monen vauvaperheen arkea, eikä sitä lopeteta vain äidin päätöksellä. Alle kaksivuotiaalle pojalle ei noin vain sanota, että tästä eteenpäin vaipat ovat historiaa ja asiat hoidetaan wc:ssä.

Kuva: Sari Jormanainen / Yle

Pikkumiehen kasvoille alkaa nousta puna, ja ilme vakavoituu. Myös leikit keskeytyvät tai ainakin tahti hieman hiljenee. Kysyn kohta parivuotiaalta pojalta: mennäänkö pöntölle? Vastaus on tiukka ”ei!”. Kysyn uudestaan. Vastaus on sama. Ehkä tällä kertaa lisäksi todetaan: ”ei haluu”.

Ei kai siinä sitten mitään. Eihän poikaa voi väkisin pöntölle raahata. Puna kasvoilta alkaa laskeutua ja poika toteaa: ”pöntölle.” Myöhäistähän se toki jo on, mutta käsi kädessä kävelemme vessaan istuskelemaan.

Meillä opetellaan siis potalle. Tai oikeastaan pöntölle, koska poika sinne mieluummin kipuaa. Menestys on ollut vaihtelevaa. Aluksi innostus oli hyvinkin suurta, ja minä jo tuumailin, että kohtahan tässä vaipoista päästään. Ei päästy.

Pojan innostus pottaan laantui, uutuuden viehätys taisi kadota. Vaan mitäpä sitä hötkyilemään vessaan kesken leikkien, koska vaippaankin voi suhauttaa. Niinpä. Äitinä olisin kyllä jo enemmän kuin valmis luopumaan vaipparumbasta. Mutta mistä tietää milloin lapsi on siihen valmis?

Painostamalla ja väkisin tekemällä tuskin saa aikaiseksi mitään hyvää. Mutta miten innostaa lapsi itse oivaltamaan, että ilman isoa vaippaa oleminen on huomattavasti kivempaa. Puhe asiasta ei ainakaan ole auttanut.

Jännää on ollut huomata se, että kylvyssä ollessaan poika monesti kertoo, että altaaseen ei saa pissiä. Tämän sanottuaan hän nousee pois altaasta ja haluaa lähteä pöntölle.

Sama ei kuitenkaan toimi vaipan kanssa. Miksi, siitä minulla ei ole pienintäkään aavistusta. Näin aikuisena on kovin vaikea löytää syitä siihen, että miksi vaippaan pissiminen olisi houkuttelevampaa kuin saman asian hoitaminen vessassa.

Netin keskustelupalstoilta löytyy hauskoiltakin kuulostavia vinkkejä pottailuun. Olemassa on esimerkiksi potan pohjaan liimattavia tarroja, joiden hymynaamakuva tulee esiin pissin lorahtaessa tarran päälle. Joillakin tuntuu olevan käytössä jopa musiikkia soittavia pottia ja viereen on varattu iso kasa vessalukemista.

Meillä ei ole vielä turvauduttu mihinkään näistä, koska luulen edelleen, että asia hoituisi ilman vippaskonstejakin. Vaihtelevien harjoitusten jatkuessa epäilys asian hoitumiseen omalla painollaan alkaa kuitenkin horjua. Mutta mikä olisikaan juuri se meille sopiva oivallus tai konsti, joka pojan motivoisi jättämään vaipat pois?

Kummitytölläni motivaattorina toimi innostus prinsessoihin ja vaaleanpunaiseen. Tytön äidin ehdottaessa vaipan vaihtamista hempeisiin pikkareihin, ei tytön tarvinnut asiaa kahta kertaa miettiä.

Oliko se juuri oikea hetki, vai oliko pinkit pikkarit vain niin houkutteleva tarjous? Sitä ei voi tietää, mutta vaippoja tyttö ei ole sen koommin tarvinnut.

Ehkä siis ei tarvita laulavia pottia ja väriä vaihtavia tarroja, vaan vain pieni yksinkertainen oivallus riittää.