Puut herättävät suuria tunteita, ammattilainen kuitenkin karsii liiat tunteet

Siellä missä on ihmisiä, pitää hyvinvointimme takia olla myös puita, sanoo Hyvinkään kaupunginpuutarhuri Terhi Parkkali-Reskola. Luemme ja rakennamme maisemaa paljon puiden kautta, tiedostamme sitä tai emme. Jotakin tunteisiin menevää meissä voi olla jäljellä myös suomalaisten ikiaikaisesta suhteesta puihimme.

luonto
Terhi Parkkali-Reskola Hämeenlinnan talvisessa Kaupunginpuistossa
Markku Karvonen / Yle

Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto. Oma vanha kotikuusi tai koivu voi olla varjeltava sydämenasia, ja pihapihlaja saattaa kantaa muistoa suomalaisten muinaisesta pyhästä puusta, tai kertoa puun ja metsän asemasta suomalaisessa maailmankuvassa.

Miksi jotkut hurahtavat puihin, minkä takia puut nostattavat tunteita ja luovat meille tunnelmia tai mielikuvia? Ja miksi kaupunkilaisenkin olisi kiinnostava tuntea edes tärkeimmät ympäristössään olevat puut?

Hämeenlinnalainen Terhi Parkkali-Reskola on puiden ammattilainen ja harrastaja. Työkseen hän on Hyvinkään kaupunginpuutarhuri, vapaa-aikana mm. puutieteen yhdistyksen Dendrologian seuran puheenjohtaja. Ja myös vuoden 2013 hortonomi -tunnustuksen saaja.

Onko lehdetön puu kaunis vai ruma?

- Näin talvella voi olla vaikea erottaa eri lajeja toisistaan, mutta talvisessa puiden katselussa on se hyvä puoli, että puiden tyypillinen kasvutapa näkyy hyvin. Kun vähän paneutuu siihen miltä puut näyttävät, tosiasiassa talvella on helpompi erottaa puut toisistaan kuin kesällä jolloin vihreys peittää kaiken alleen.

- Oksien rakenne näkyy hyvin. Kun puun oksat ovat sirot, se kuuraantuu kauniisti, jonkun oksat taas keräävät hyvin lunta ylleen. Havupuut ovat talvella erityisen kauniita, ja niitä pitäisi talvisen vihreyden takia muistaa istuttaa puistoihin.

Puut rytmittävät meille vuoden kulkua

- Kyllä puu talvellakin elää, lepotilassa. Puu muuttaa syksyllä siinä olevat nesteet ikään kuin pakkasnesteeksi joka ei jäädy. Elintoiminnot ovat hitaita mutta niitä tapahtuu, havupuissa tietysti lehtipuita enemmän. Lehtipuutkin vain odottavat tilaisuutta lähteä kasvuun. Suomalaisissa puulajeissa nesteet lähtevät kunnolla liikkeelle maalis-huhtikuussa, ainakin auringon puolella. Ulkomaisissa puulajeissa on ongelmana, että jos talveen sattuu lämmin jakso, ne saattavat kuvitella sitä kevääksi ja paleltuvat.

- Varmaan kaikille hetki jolloin koivu saa hiirenkorvat on merkki siitä että kevät on voittanut. Kun kevättalvella koivun oksat saavat violetin sävyistä väriä, se on ensimmäinen merkki hiirenkorvien tulemisesta. Ja keväällä näkee monien muidenkin puiden vaihtavan väriä. Se on merkki, että nesteet ovat lähteneet liikkeelle ja tämä merkitsee hyvää. Ja tuomen kukinta tuo sitten sen kesän, sanoo Terhi Parkkali-Reskola.

Puihin on vanha tunneside, tiedostaa sen tai ei

- Kyllä kai siellä missä on ihmisiä, pitäisi olla myös puita. Puut ovat olleet ikiaikaisia kumppaneitamme. Ne ovat tarjonneet ruokaa, suojaa ja polttopuina lämpöä. Ne ovat olleet ihmisen tärkeitä kumppaneita. Meiltä on tahtonut hävitä luonnontuntemus, ja puiden tunteminen on osa sitä.

- On joskus surullista kun omakotitalon omistaja puhuu pihan koivusta, ja outojen tuntomerkkien jälkeen ehdottelee hänelle että jos se onkin haapa. Sitä kautta että tuntee puun saa siihen jonkin tunnesiteen, ja se muuttuu jollakin tavalla merkitykselliseksi myös omassa elämässä.

Mikä tekee puista kiinnostavia?

- Puiden elämä ja kaikki mikä liittyy niiden menestymiseen on jännittävää. Ja kun puita itse kasvattaa, tulee aina yllätyksiä. Koskaan ei voi tietää käykö tietyn lajin kanssa samalla tavalla kuin viimeksi. En osaa sanoa mikä puissa herättää tunteita. Itse kun kaupunginpuutarhurina on niiden kanssa tekemisissä työkseen, suhde ei voi olla liian tunteenomainen. Liika tunne pitää karsia itsestä ihan viran puolesta. Meillä on ollut ikiaikainen suhde puihin ja vaikka suomalaisissa muinaisuskomuksissa puut olivat tärkeässä osassa. Kai sekin tieto elää meissä jollakin tavalla edelleenkin.

- Äkkiä ajatellen pidämme Suomen luontoa vähän yksitotisena. Mutta kun ajattelee vaikka pajujen paljoutta, kyllä puiden harrastajalle haasteita riittää. Kasvitieteilijätkään eivät halua lähteä tunnistamaan kaikkia pajuja erilaisten risteytymien runsauden takia. Normaalissa käytössä meillä on parikymmentä lehtipuusukua, kymmenisen havupuusukua ja yli 40 sukua pensaita. Joissakin on vielä suuri määrä lajeja ja lajikkeita.

Puut tekevät meille maiseman

- Erityisen hienoja kohtia suomalaisessa maisemassa ovat vanhat kartanoympäristöt. Kun peltoaukean läpi näkee puulajeja jotka eivät kuulu suomalaiseen maisemaan, voi päätellä että siellä on kartanon paikka tai muu vastaava ympäristö. Pihtojen kapeat keilat ja lehtikuusten muiden puiden ylle kohoavat latvukset kertovat vanhasta kulttuuripaikasta. Toki suomalainen puustokin rakentaa maisemaa kuusikkoineen, männiköineen ja haaparyhmineen. Uskon että luemme kaiken aikaa maisemaa puiden kautta.

- Minusta olisi tärkeää että luulajeinakin eri kaupungit näyttäisivät erilaisilta. Jossakin vaiheessa joka kaupungissa ryhdyttiin istuttamaan puistolehmusta niin että joka paikka alkoi näyttää samanlaiselta. Nyt muodissa ovat kukkivat pikkupuut, erilaiset pihlajat ja kirsikat, mikä on mukava asia. Ne tuovat kukinnallaan väriä ympäristöön ja monet ovat kauniita ruskapuita.

- Ihannemaisemaani laittaisin erilaisia puita. Olen havupuiden ystävä, mänty on minun puuni, ja niitä maisemassa olisi paljon. Ja tietysti väriä tuomassa vaahteroita ja muita lehtipuita, miettii Terhi Parkkali-Reskola.