Taistelu naispappeudesta kesti vuosikymmeniä

Tässä kuussa tulee kuluneeksi tasan 25 vuotta ensimmäisten naisten vihkimisestä papeiksi. Koko maan seurakuntien papeista noin puolet on naisia, mutta kirkon johtotehtävissä he ovat yhä vähemmistö.

Kotimaa
Oulunkylän seurakunnan pastori Marjaana Toiviainen.
Oulunkylän seurakunnan pastori Marjaana Toiviainen, 28, ei ole kohdannut työssään syrjintää.Yle

- Perustelu on, että Kristuksessa ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista, lausui piispa Samuel Lehtonen, kun hän vihki Suomen ensimmäiset naiset papeiksi 25 vuotta sitten Helsingin Tuomiokirkossa.

Naisia vihittiin 6. maaliskuuta 1988 yhteensä 94 eri puolilla maata. Ensimmäisten joukossa myöhemmin samana vuonna oli myös piispa Irja Askola.

- Se oli hyvin koskettava hetki, koska olin odottanut sitä pitkään. Kun valmistuin teologiksi, samat opinnot suorittaneet opiskelukaverit, jotka olivat miehiä, pääsivät heti seurakuntaan. Itse joutui odottamaan 13 vuotta, muistelee Askola nyt.

Askola oli yksi keskeisistä henkilöistä, joka teki hartiavoimin töitä naispappeuden eteen. Taistelu oli pitkä ja vaikea, hän sanoo.

Tietysti saimme paljon tukea myös miehiltä, mutta kyllähän se vihaposti, syytökset ja uhkailutkin olivat totta.

Irja Askola, Helsingin hiippakunnan piispa

Kirkolliskokous päätti avata papin viran naisille vuonna 1986, mutta naispappeudesta äänestettiin ensi kerran jo vuonna 1963. Toisen kerran äänestettiin 70-luvulla, mutta esitys ei saanut vaadittavaa kolmen neljäsosan kannatusta.

- Jotkut suomalaiset naiset siirtyivät jo Ruotsiin saadakseen pappeuden naisina. Tietysti saimme paljon tukea myös miehiltä, mutta kyllähän se vihaposti, syytökset ja uhkailutkin olivat totta.

Hiippakunnista viimeinen, Oulu, suostui vihkimään naisia papeiksi vasta 2000-luvun alussa. Enää yhteistyöstä naispapin kanssa ei voi kieltäytyä, kuten aiemmin annettiin tapahtua.

- Työsyrjintää ei enää hyväksytä. Työvuorolistat tehdään sen mukaan, mikä on järjestys, eikä niin, että miehiä suojeltaisiin siltä, että he joutuvat naispapin kanssa samalle alttarille.

- Meidän seurakunnassa ei edes puhuta naispapeista, vaan he ovat pappeja, Askola lisää.

Toissa vuonna seurakunnissa työskentelevistä papeista reilut 900 eli nelisenkymmentä prosenttia oli naisia. Kirkon johtoportaassa tilanne on toinen: esimerkiksi Helsingin hiippakunnan 33 kirkkoherrasta naisia on neljä.

Piispan virka taas avattiin naisille jo vuonna 1991, mutta Askolasta tuli maan ensimmäinen nainen vasta kolme vuotta sitten.

Oulunkylän seurakunnan pastori Marjaana Toiviainen jakaa ehtoollista Helsingin Vanhassa kirkossa.
Marjaana Toiviainen jakoi ehtoollista Helsingin Vanhassa kirkossa naispappien juhlamessussa 10. maaliskuuta.Yle

Marraskuussa papiksi vihitty Oulunkylän seurakunnan pastori, 28-vuotias Marjaana Toiviainen tunnistaa kirkon naisten lasikaton.

- En ole sitä itse kokenut. Olen myös etuoikeutettu, sillä piispani, kirkkoherrani ja teologian professorinikin on nainen, hän sanoo.

- Huomaa, että eri sukupolvien naispapeilla on erilaisia kokemuksia. Ehkä ne vaikeimmat kokemukset on kuitenkin heillä edellä kulkeneilla.

Nuoren papin mielestä nykykirkon haasteet ovat muualla.

- Meillä kirkossa olisi paljon varaa luopua normatiivisesta ihmiskuvasta. Siitä millainen on oikeanlainen nainen, oikeanlainen mies ja oikeanlainen perhe. Aika harva niitä täyttää, Marjaana Toiviainen sanoo.