Uinnissa otettiin opiksi notkahduksesta

Uinnissa koettiin suomalaisen mäkihypyn kaltainen notkahdus 1990-luvun huippuvuosien jälkeen. Uintivalmentaja Tero Välimaan mukaan kurssi on korjattu palaamalla olennaisimpaan eli kovaan harjoitteluun.

Kotimaa
Uinti
EPA

Suomalainen mäkihyppy elää aallonpohjassa. Uintivalmentaja Tero Välimaa muistelee, että myös uinnissa kävi notkahdus 1990-luvun huippuvuosien jälkeen. Arvokilpailuista ei enää tullutkaan mitaleja.

Tämä johtui Välimaan henkilökohtaisen näkemyksen mukaan olennaisen asian eli kovan harjoittelun unohtamisesta.

Moni silloin pärjänneistä jätkästä harjoitteli sen verran kovaa, että he kävivät vähän siellä rajan toisellakin puolella.

Tero Välimaa

- Moni silloin pärjänneistä jätkästä harjoitteli sen verran kovaa, että he kävivät vähän siellä rajan toisellakin puolella. Tulivat ylikuntoon. Kun uusi sukupolvi tuli, ei enää harjoiteltu niin kovaa eikä oltu ylikunnossa eikä prässätty tarpeeksi paljon, Välimaa kertoo.

Välimaan mielestä lajissa on otettu opiksi.

- Nyt on äärettömän kovia harjoittelijoita ja tehdään kovasti töitä.

Palat yhteen

Yle Etelä-Karjalan studiossa vieraillut Välimaa pitää haastavana kysymystä siitä, mitä esimerkiksi mäkihypyssä pitäisi tehdä, jota lajissa saataisiin taas menestystä.

- Ensin miettisin, mitä on tehty ennen ja mitä on tehty oikein. Eli ne asiat, millä on saatu menestystä. Sitten katsoisin ympärilleni, että mitä ne muut tekevät, ketkä pärjäävät tällä hetkellä. Mikä heidän salainen juttu on? Siitä alkaisin koota palapeliä ja miettiä, missä mennään.

Raha ja yhteiskunnan tuki vaikuttavat

Urheilussa puhuu yhä enemmän myös raha, kun urheilu on muuttunut ammattimaisemmaksi ja kovatasoisemmaksi.

- Ne ovat ammattilaisia, jotka harjoittelevat kovaa. Silloin tarvitsee rahaa. Ei voi käydä täysipäiväisesti töissä ja harjoitella 35 tuntia viikossa, Välimaa summaa.

Välimaa tarkastelisi lisäksi, miten yhteiskunta kannustaa urheilijaa.

Eikä tarvitse miettiä, miten sitä ruokaa tuodaan kotiin, kun se raha ruokaan tulee.

Tero Välimaa

- Tukeeko meidän koulujärjestelmä sitä, että nuoret pääsevät harjoittelemaan tarpeeksi paljon? Ovatko meidän seurat tarpeeksi ammattimaisia, että ne pystyvät tukemaan urheilijoita? Ovatko liitot tarpeeksi ammattimaisia eli pystyvätkö laittamaan rahaa kehiin, että urheilijat pystyvät olemaan leireillä ja harjoittelemaan? Eikä tarvitse miettiä, miten sitä ruokaa tuodaan kotiin, kun se raha ruokaan tulee.

Välimaan käsityksen mukaan Pohjoismaista Suomi tukee urheilua heikoiten ainakin uinnissa.

- Tanskassa huippu-uimareiden tuki on varsin kovaa, Ruotsissa seurojen kautta tuki on kovaa, Norjassa uimarit saavat äärettömän hyvää ammattimaista apua ja rahaa, Välimaa toteaa.